Viidennessä jaksossa havainnollistamme 3D-animaation avulla uudestisyntyneen ihmisen kolminaisuuden kaksijakoista rakennetta ja asemaa. Sentähden me emme lannistu, vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu, 2Kor.4:16. Uudestisyntyminen jakaa ihmisen kolminaisuuden kahtia: ulkoiseksi ihmiseksi, jota Raamattu kutsuu lihaksi ja sisäiseksi ihmiseksi, jota Raamattu kutsuu hengeksi. Liha, vanha ihmisemme, on siis kolminaisuus, niin kuin henkikin, joka on uusi, sisäinen, Kristuksen kanssa yhdistynyt ihminen. Oletko huomannut, että Paavali puhui itsessään asuvasta synnistä, kuin vieraasta persoonasta, joka ei ole enää hänen todellinen identiteettinsä? Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu, Rm.6:20. Antiikin kreikkalaiset pitivät aikoinaan ihmisruumista saastaisena ja maallisena. Sielu ja henki olivat heidän mielestään korkeampia ja jumalallisempia. Seurakunta omaksui jossain vaiheessa tämän kreikkalaisen käsityksen ja alkoi opettamaan ihmisen yhden osan, hengen uudestisyntymisestä. Juutalaiset ovat kuitenkin aina pitäneet ihmistä kolminaisuutena, jonka eri osia; henkeä, sielua ja ruumista ei voi erottaa toisistaan. Tämän vuoksi ihmisen uudestisyntymän yhteydessä hänen sisällensä syntyy uusi ihminen, kolminaisuus, ei vain uudestisyntynyt henki.

Luvassa vielä seuraavat jaksot:

6.Uudestisyntyneen päivittäinen tila Kristuksessa
7.Seitsemän vapautumisrukousta
8.Seitsemän vapautumisrukousta