Olin kovassa flunssassa viikon. Olo oli väsynyt mutta onneksi sain levätä. Yskä jää vaivaamaan useaksi viikoksi ja hankaloittaa sosiaalisia kohtaamisia. Ei ole mukavaa mennä kokouksiin tai palavereihin, sillä yskiminen häiritsee. Olimme lauantaina Turussa Agape-seurakunnassa. Yksinhän minä, mutta sain kuitenkin puhuttua lyhyesti. Puolestani rukoiltiin, ja eräs ystävä haki apteekista vanhanajan yskänlääkettä. Se oli todella kilttiä ja huomaavaista. Olo parani, ja kun illalla otin yskänlääkettä, nukuin yöni pitkästä aikaa hyvin, eikä sen jälkeen ole suuremmin yskittänyt. Muutenkin olen virvoittunut ja painot ovat pudonneet sydämeltä. Kiitos Herralle rukoilevista ja rakkaudellisista ystävistä! Agape-seurakunnassa käydessämme saamme aina oikean rakkauskylvyn.
Jeesukseen uskovat yhdistyvät lopun aikana ja kokoontuvat alkuseurakunnan tavoin ylistämään, rukoilemaan ja nauttimaan ehtoollista. Elämä Jumalan lapsena on uskovan tärkein tehtävä. Elämme Hänen valtakunnassaan, Pyhän Hengen johdatuksessa ja Jeesuksen veren suojassa toinen toistamme tukien, auttaen ja rukoillen. Tärkeää on sopia riidat ja erimielisyydet ja pysähtyä kuuntelemaan, mitä meillä on toisillemme sanottavaa.
Elämä menee nopeasti ohi ja ihmisten kohtaamiset vilisevät ikään kuin nauhana mielessä. Joitakin ihmisiä muistaa hyvin, toisista jää vain utuinen häivähdys ja joistakin musta varjo. Olisipa valoisia, rakkauden täyttämiä kohtaamisia paljon. Niitä, joita muistellessa tulee hymy ja ilo. Kaikkihan lähtee itsestä, kuinka voimme ja osaamme välittää Kristuksen rakkautta ympärillemme. Nämä runon säkeet ovat usein mielessäni: ”Suo kukkia puhjeta tiehen, joka jäänyt on selkäni taa.” Olen huomannut, että vaikka kuinka itse yrittää toimia oikein ja hyväntahtoisesti, kohtaa kuitenkin joskus henkilöitä, joilla on pahat ajatukset mielessä. On riidan kylvämistä ja pahan puhumista. Valheita ja juoruja, niitä vaan näyttää aina välillä kävelevän vastaan. Silloin tekisi mieli nostaa hattua, hypätä yli ja jatkaa matkaa.
Yhdessä ja sovussa eläminen erilaisten ihmisten kanssa on haastavaa, koska olemme kaikki rikkinäisiä, yksisiipisiä ja kolhiintuneita. Jokaisen olisi hyvä tulla aika ajoin Jeesuksen korjauspöydälle, siihen ristin juureen, ja tyhjentää sydämen taakat, kertoa murheet ja ilot Jeesukselle. ”Siinä viipyen hiljaa luona Jeesuksen, kuunnellen sanoja suuren rakkauden. Tyyntyy sydän, levon saa. Jaksaa jälleen vaeltaa.”
Rukoilen Jeesukselle kaikki vaikeat ihmiset ja pahan puhujat, ne jotka ovat minua satuttaneet. Pyydän, että he löytäisivät ne ihanat siunausten virrat, elävän veden lähteet, josta janoavaiset saavat juoda. Katson ihmisiä, jotka juoksevat eteenpäin huohottaen janoissaan, suut kuivina pahaa oloaan huutaen, eivätkä huomaa, että heille tarjotaan elämän virvoittavaa vettä lahjaksi. Pysähdys tulee aina jossain vaiheessa, mutta usein se on liian myöhään.
Iankaikkisuuden Jumala on pannut sydämiimme. Me kaipaamme yhteyttä Luojaamme. Kaipaamme sovitusta, anteeksiantoa ja hyväksyntää. Miten tämä onkaan niin vaikea ymmärtää? Ihminen yrittää kiemurrella ja selitellä. Etsiä syitä toisista tai olosuhteista. Mutta se on vaan niin turhaa, kun vierellä on rakkaudella ojennettu käsi Jumalan, johon tarttumalla elää uskallan.
Ostin hienon lintulaudan tai paremminkin syöttötelineen lintuystävilleni. Siinä on kolme kattausta: talipalloille, jyville ja siemenille. Laitoimme telineen aidan reunaan ja seurasimme, miten lintuset uuden ruokatarjoilun ottavat vastaan. Ensin ne kiertelivät ja tutustuivat tarjontaan ja sitten alkoi tuttu tohina käydä. Huomasin, että pikku sinitiaisesta onkin kehittynyt melkoinen despootti. Se ajaa isot talitintit pois ja pitää jöötä ruokapaikalla. Kiva lintusia on seurata. Välillä lennähtää ruokailemaan vieraampi lintu. Yritän sitten lintukirjasta selvittää, mikä lintu on kyseessä. Ihmisillä on nykyisin terapiaeläimiä. On kissaa, koiraa ja papukaijaa. Oravia, lampaita ja laamoja. Minulla on varmaankin nämä linnut.
Oi katsopa lintua oksalla puun,
se laulaa niin kauniisti aina.
Se korkeimpaan kiitokseen aukaisee suun,
sen mieltä ei huolet ne paina.
Se laulaen Luojaansa kiittää.
Mirja