Marraskuu on puolessa välissä ja joulutouhut täysillä menossa niin kaupoissa kuin ihmisten mielessäkin. Jouluun valmistautuminen alkaa kaupoissa ja mainonnassa aina vain aikaisemmin. Myös itselläni on monia tehtäviä, jotka on tehtävä ennen joulua ja vuoden vaihdetta. Listaan mielessäni henkilöitä, joita haluamme muistaa ja kiittää kuluneen vuoden yhteistyöstä. Melkoista markkinatouhua on kerätty joulun ympärille.
Saimme pikaisen kutsun erään TV7-katsojan ja tukijan sairasvuoteen äärelle. Häntä oltiin viemässä leikkaukseen, ja hän toivoi meidän tulevan vierailulle. Menimme yllättyneinä pikaisesta kutsusta. Siellä sairaalan sängyssä katsoivat suuret silmät totisina ja helpottuneina: ”Te tulitte.” Vakavasti sairas ja tuskainen ihminen, jolla ei ole omaisia, takertui meihin. Me olemme niitä omaisia, olemmehan saman Taivaallisen Isän lapsia. Saimme rauhoitella häntä ja rukoilla hänet Jeesuksen syliin. Herran siunaukseen päätimme ja jätimme hänet, kun leikkaukseen valmistautuminen alkoi.
Mietin ihmisen elämänkaarta, kuinka se vauhdilla nousee ja miten omavoimaisia olemme nuoruutemme päivinä. Elämän keski-iässä alamme ymmärtää nopeasti kiitävät vuodet, joiden aikana pitää saada elämästä irti kaikki se, mikä vain on mahdollista. Kaaren kääntyessä kohti vanhuutta sitä ymmärtää Salomonin sanoja: ”Vaikka ihminen eläisi moniakin vuosia, iloikoon hän niistä kaikista mutta muistakoot pimeitä päiviä, sillä niitä tulee paljon. Kaikki mikä tulee, on turhuutta.”
Mietin, miten suuri lahja jokainen elämämme päivä on ja kuinka jokaista päivää tulisi arvioida ikuisuudesta käsin. Elän täällä päivästä päivään Jeesuksen kanssa ja vietän iankaikkisuuteni Jeesuksen kanssa. ”Vain yksin Jeesus Hän mulle riittävi, vain Hänen luonaan tyyntyy syömmeni.” Tämä laulu on soinut mielessäni pikkutytöstä lähtien. Kuulin laulun ensi kertaa, kun pelastunut, kahden leikkikaverini alkoholisti-isä soitti kitaraa ja lauloi tätä laulua. Se kosketti syvältä pikku-Mirjan sydäntä, kun näin, miten onnelliseksi ahdistuneet lapset olivat tulleet isän uskoontuloon myötä. Ihmeellinen Jeesus!
Kävimme Uppsalassa katsomassa vastavalmistunutta studiota ja toimistotiloja. Oli ihmeellistä nähdä, kuinka nopeasti keväällä vuokrattu tila oli saatu käyttökuntoon. Oli valoisaa ja kaunista. Kaikki kalusteet oli saatu uskovalta huonekalumyyjältä ilmaiseksi. Se on suuri taloudellinen apu. Työntekijät ovat uurastaneet pitkiä päiviä, jotta kaikki oli valmista, kun avajaisviikko koitti. Eräs ystävä oli tehnyt lahjaksi herkullisia kakkuja. Ihmettelen, kuinka ihania ihmisiä on kerääntynyt Hilmlen TV7 ympärille. Sanoin Martille, että onkohan tämä nyt tässä, niin jostakin kuului, ettei olla vielä Norjassa. Jaa’ a Herra tietää. Omasta halusta ei ole tarvetta mennä minnekään.
Viettäessäni aamuhetkeä Herran kanssa olen ottanut tavakseni rukoilla, että ”Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus tielläni. Ohjaa Herra tänäänkin kulkemaan Sanasi valossa.” Avaan Raamatun ja luen esiin tulleen kohdan. Ihmeellisesti Jumalan sana antaa ohjetta päivän haasteisiin. Mietin saamaani raamatunkohtaa ja sitä, mitä Herra Sanansa kautta haluaa minulle sanoa. Jumalan sana on elämän leipä, joka ravitsee ja vahvistaa. Sen olen omakohtaisesti todennut.
”Älä mieleni eiliseen jää, on eilinen mennyt jo pois.
On eilisen ihanuus sinut jo jättänyt. On eilisen murhe jo hälvennyt.
Ovat eilisen erheet kaikki jo anteeksi annetut.
Älä mieleni huomiseen tänään käy. Ei huomisen aurinko vielä näy.
Eivät huomisen pilvien kyyneleet ole vielä vuotaneet,
eikä huomisen päivän myrskyt ole vielä saapuneet.
Tänä päivänä lahjaksi kaiken saan, saan Herrani rakkauden.
Tämän hetken tyhjyyteen saan luonaan tähteyden.
Hän tuskan ja ikävän tullen minut auttaa lähelleen.”