Voi tämän valkoisen lumen määrää! En muista, milloin viimeksi on ollut näin paljon lunta. Puhtaan valkoista pumpulilunta. Tyttäreni sanoikin Lohjansaaren kotiamme Pumpulihoitolaksi. Kaikkialla on valkoista ja hiljaista, niin kuin hoitolassa.
Jumalan hoitolassa, Taivaan Isän höhhelissä, Hänen armonsa ja rakkautensa keskiössä. Kunpa ymmärtäisimme pysyä siinä, tyytyä Jumalan huolenpitoon. Niin helposti lähdemme vaeltelemaan levottomina ja eksymme väärille laitumille. Satutamme ja ruhjomme itsemme väärillä teillä. Lohdullista on, että Jumalan luokse voi ja saa aina palata. Hän on se tuhlaajapojan ja tytön Isä, joka tähyilee alati tielle, joko siellä näkyy minun lapseni. Tämä kohta koskettaa minua Tuhlaajapoika-kertomuksessa. Isän rakastava ja odottava syli on vastassa, kun kaiken tuhlattuaan ja ryvettyneenä tulee poika kotiin. Isä ottaa onnellisena hänet vastaan. Hän ei kysele, ei tenttaa, missä olet poika ollut. Ei yhtään moitteen sanaa, vaan Isä järjestää juhlat pojan paluun kunniaksi. Sellainen on Jumalan Isän sydän.
Lomalta palattuamme oli hautajaiset, jotka olin järjestänyt henkilölle, jota en ollut koskaan tavannut. Hän oli testamentissaan pyytänyt meitä järjestämään hautaamisensa. Häntä oli lisäksemme saattamassa kaksi tuttavaa. Omaisista ei ollut tietoa, eikä hän viimeisessä tahdossaan halunnut muita hautajaisiinsa. TV7:n henkilökunnasta tulivat kantajat ja laulaja. Järjestin kaiken parhaan kykyni mukaan, ja tilaisuus oli koskettava ja kaunis. Tärkeintä oli, että vainaja uskoi kuollessaan Jeesukseen ja halusi kristilliset hautajaiset. Kun tapaan hänet kerran Jumalan luona, kysyn, pitikö hän kukista, jotka valitsin arkun päälle.
Hautajaisten jälkeen ajoimme Lohjansaareen, tänne pumpulihoitolaan. Olimme myös toisen yksinäisen sisaren kuolinvuoteen äärellä menneellä viikolla. Saimme laulaa hänelle laulun: ”Kiitos sulle Jumalani.” Siunasimme hänet Jeesuksen siunauksella ja pian tämän jälkeen hän pääsi Taivaan kotiin. Olen hyvin kosketettu tällaisten tapahtumien jälkeen. Henkisesti tulee voimaton ja väsynyt olo. Iloitsen kuitenkin, että saan palvella Herran omia, kun he ovat siirtymässä ajasta iankaikkisuuteen. Järjestän siunaustilaisuuden ja hoidan käytännön asioita, saan olla näin Jeesuksen kätenä ja jalkana. ”Herra, auta meitä käyttämään aikamme oikein, että saisimme viisaan sydämen”, rukoillaan psalmeissa.
Katselimme Pohjoiskalotin rukouskonferenssin suoraa lähetystä. Konferenssin keskiössä oli elävä Jeesus. Ristillä kuollut ja ylösnoussut Jeesus Kristus. Hän on jakamaton ja kuuluu kaikille. Saimme seurata tapahtumaa suorana ja yhtyä ylistykseen ja rukouksiin. Monien eri maiden puhujien puheet siunasivat, ja koimme Jeesuksen omien yhteyttä. Arvostamme suuresti järjestäjiä, jotka vuodesta toiseen kokoavat eri puolilta maailmaa ja erityisesti pohjoismaiden Jeesukseen uskovia yhteen rukoilemaan. Mekin saamme TV7-kanavan kautta välittää tapahtumaa katsojille ympäri maailmaa.
Jumalan sana on voimallinen, ja kun tartumme sen lupauksiin, Hän toimii elämässämme Sanansa mukaan. Saamme olla kiitollisia juutalaiselle kansalle, joka on säilyttänyt Jumalan sanan muuttumattomana tähän päivään saakka. Emme tule ajatelleeksi, kuinka suuri tehtävä tämä on ollut, kaiken sen vainon ja kärsimyksen keskellä, jossa juutalaiset ovat vuosituhansien ajan eläneet. Holokaustin muistopäivänä katsoin muistojuhlaa Yad Vadsemista. Itkin sitä kauheutta ja julmuutta, mitä juutalaiset ovat saaneet kokea niin sanotun sivistyneen maailman taholta. Kuuntelin holokaustista eloonjääneiden puheita heidän kokemuksistaan. He kertoivat, että menneet kauheudet tulevat uniin uudestaan ja uudestaan. He eivät pääse niistä elinaikanaan eroon. Jumala ei ole myös unohtanut, ja Hänen luonaan on jokainen holokaustissa surmattu. Jumalan sydän kärsii kansansa kärsimysten tähden. Viha, jota juutalaiset edelleen kokevat kansana ja yksilöinä, saa heidät kiinteästi puolustamaan omaa maataan. Jumala on sanansa mukaan kutsunut kansaansa kotiin Israelin ihanaan maahan. Maa kukoistaa ja kantaa hedelmää. Raamatun sanan lupaukset toteutuvat silmiemme edessä ja saamme yhtyä rukouksin siunaamaan Israelin maata ja kansaa.
Christina-lehti numero 1/19 on valmis ja se on lähetetty painoon. Onkin mielenkiintoista katsoa, kuinka yhteistyömme Viron painotalon kanssa alkaa sujua. Siunaan Christina-lehden matkaan ja luotan, että Pyhä Henki vaikuttaa ja varjelee.
Särkyvä hanki – Jumalan kimaltava uni pakkasten maassa
on kuva minun ilostani Kristuksessa ja vapaudestani
kun Isäni suudelma otsallani, nousen palvelemaan.
Irja Hiironniemi
Mirja
