Kävin vihdoin viimein kesäkukkaostoksilla. Kiertelin Lohjalla eri myyntipisteissä ja etsin tarjouskukkia. Tulihan auto kukkapurkkeja täyteen ja ajelin niiden tuoksussa tyytyväisenä Lohjansaareen.
Kesällä on oltava kukkia amppeleissa, laatikoissa, ruukuissa ja kukkapenkissä. Kukat ovat ihania ja ne somistavat pihaa pitkälle syksyyn. Kastelua ja hoitamistakin ne vaativat, mutta on jotenkin rentouttavaa nyppiä kuolleita kukkia amppeleista. Kun kädet tekevät jotain, vaeltavat ajatukset vapaana. Luonto palkitsee aina. Kun kävelen pihalla kastelukannun kanssa, hyppelee mustarastas nurmikolla ja välillä lurauttaa pikku laulun. Se seuraa tekemisiäni ja lennähtelee sinne tänne.
Tuntuu niin epätodelliselta, että Ilpoisten piirin perustaja Tuula Ekbom on saanut yllättäen taivaskutsun. Hän vain lähti ilman, että olisi ollut sairaalassa tai muuten kovin huonona. Jeesus lähetti enkelinsä hakemaan palvelijansa kotiin. Tuula puhui niin usein taivaan ihanuudesta ja siitä, että pian Jeesus saapuu hakemaan morsiusseurakuntansa hääjuhlaan. Tämän vuoden ensimmäisessä Christina-lehden numerossa on Tuulan kirjoitus tästä aiheesta. Kokonaisuudessaan se on luettavana lehden kotisivulta osoitteesta christinalehti.fi. Pitääkin lukea se nyt uudestaan, sillä perspektiivi on nyt toinen, kun kirjoittaja on itse siirtynyt sinne, mistä kirjoitti.
Jeesuksella on niin paljon meille annettavaa jo täällä maan päällä ja varsinkin siellä lopullisessa kodissamme. Jeesus sanoi, että hän menee tekemään meille sijaa eli paikkaa, joka on juuri hänen omiaan varten. Mahtaa se olla täydellinen ja ihana paikka! Nyt elämme ja olemme näissä maan kahleissa, mutta sitten siellä Jumalan luona olemme vapaana ilman minkäänlaisia häiriöitä. Siellä ei ole ikävä minnekään eikä siellä ikävöidä ketään, vaan taivaassa on täydellinen rauha ja ilo.
Vietimme TV7-henkilökunnan kanssa yhteistä kesäretkipäivää Kaisankodilla, jonka Kaisa Kallio perusti uupuneiden naisten lomakodiksi. Talo ja pihapiiri henkivät edelleen mennyttä maailmaa, aikaa, joka ei enää palaa. Talon puolesta oli järjestetty pieniä yhteisiä tehtäviä ja yksi tehtävistä oli miettiä, minkälainen talo olisi. Mietin itseäni talona ja tuumasin, että olisin linnamainen kartano, jossa olisi iso sali, jonne mahtuisi paljon ihmisiä kerralla. Siinä olisi monia pieniä huoneita, joissa voisi yöpyä ja työskennellä, sekä iso kirjasto. Torni olisi rukoushetkiä ja hiljentymistä varten. Talossa olisi talvipuutarha ja kesäveranta. Oli mukava kuunnella muiden mietteitä siitä, minkälainen talo kukin olisi. Siellä oli huvimajaa ja telttaa, rantamökkiä ja Pyhän Hengen temppeliä.
Minua viehätti ajatus, kuinka erilaisina taloina itsemme ajattelemme. Mitä se meistä kertoo? Usein mietimme itsemme hyvin vaatimattomasti emmekä uskalla ajatella, miten hienon tekeleen Jumala on jokaisesta meistä luonut. Kun katselemme itseämme, näemme itsemme yleensä perin vajavaisina. Katsomme vain puutteisiimme, kun muut näkevät meidät kokonaisina ja täydellisinä. Varsinkin me naiset arvostelemme itseämme kovinkin armottomasti. Tuijotamme ryppyjä tai pyöristynyttä olemustamme emmekä näe, kuinka kaunis hymy tai kauniit silmät meillä on. Jokaisessa ihmisessä on kauneutta ja viehättävyyttä. Kun olemme sopusoinnussa itsemme ja Luojamme kanssa, se kyllä näkyy ja saa meidät voimaan hyvin. Samoin muiden on hyvä olla kanssamme, kun emme jännitä tai koko ajan kontrolloi, miltä nyt näytän tai miten puhun. Minusta ihmiset ovat ihania silloin kun he ovat sellaisia kuin ovat, luonnollisia ja aitoja. Jumala on luonut niin erinomaisen maailman ja jokaiselle ihmiselle oman persoonallisuuden, jossa on hitunen Jumalaa itseään.
Uusi Christina-lehti saapui painosta. Olen sen ulkoasuun ja kirjoituksiin tyytyväinen. Lehti korottaa Jumalan kunniaa ja on hyvä evankeliointiväline, jonka voi antaa kenelle tahansa.
Juhannuksen aika on käsillä ja saamme taas iloita kauniista Suomen suvesta ja laulaa: ”Taas kukkasilla kukkulat sä, Herra, kaikki vyötät ja laumat lukemattomat sä laitumilla syötät. Näin kaikki maa nyt iloissaan sinulle veisaa kiitostaan. Sun, Herra, kunniaasi!”
Suloista keskikesän juhlaa!
Mirja
