Katselen kuvia lumisesta Pohjois-Suomesta ja itse elän lumettomassa Etelä-Suomesta. Pohjoisessa on vielä lumi maassa, kun etelässä katselemme valkovuokkojen täyttämää metsää. Kun seuraa kevään heräämistä, näyttää siltä, että sillä on kiire. Maasta putkahtelee vuokkoja ja leskenlehtiä. Lintuja saapuu joukoittain ja joka puolella kuuluu niiden laulua. Ajoimme Lohjansaareen, ja siinä pellolla tien vieressä asteli kurki. Nekin ovat siis saapuneet pesintäpaikoilleen. On ihanaa seurata, kuinka kevään tulo edistyy.
Istun kotimme terassilla ja nautin auringon lämmöstä. Orvokkien vahva tuoksu täyttää ilman ja lasin läpi kuuluu lintujen konsertti. Katselimme kanavalta Vuosaaren kirkon jumalanpalvelusta ja sitä ennen tulevaa Lasten pyhistä. Pappi puhui siitä, kuinka Jeesus rukoili jäähyväisrukouksessaan Isää omiensa ja seuraajiensa puolesta ennen kuolemaansa.
Tuo Jeesuksen rukous oli merkityksellinen: se auttoi opetuslapsia ja auttaa myös meitä, jotka olemme Jeesuksen omia, kestämään ja säilyttämään uskomme koetuksissakin. Jeesus ei lopettanut rukoilemista noustuaan Isän luo taivaaseen vaan hän jatkaa siellä rukoilemista puolestamme. Jeesus rukoilee puolestamme läpi tämänkin ajan. Hän muistaa jokaisen lampaansa nimeltä. Onkin tärkeää pysyä Jeesuksen omana, hänen lammastarhassaan.
Pelkoa ei rakkaudessa ole. Kun elämme Jumalan rakkauden ja huolenpidon keskiössä, saamme olla turvallisella mielellä. Jeesus on voittanut maailman. Tämän maailman virukset ja uhkakuvat ovat hänellä tiedossa ja hän varjelee omansa, niin kuin saamme Psalmista 91 lukea.
Mihin katson ja mitä kuuntelen? Se on valinta, jonka teemme koka päivä. Jumala seuraa, mitä puhumme. Puhummeko epäuskon ja pelon sanoja itsellemme ja toisillemme vai rohkaisun ja toivon sanoja? Katsotaan Jeesukseen! Hänen lävistetyt kätensä ja rakastava katseensa kertovat suuresta rakkaudesta, joka peittää syntien paljouden.
Olemme työssä joka päivä. Jos emme ole toimistolla, teemme työtä etänä. Haluamme varmistaa, että kanava toimii ja sen kautta saamme kuuluttaa Jumalan pelastussanomaa. Haluamme vahvistaa ja luoda toivoa ja uskoa ihmisten elämään. Monet seiskalaiset tekevät työtä pääosin etänä. Kaupan väki ja monet muut eivät kuitenkaan voi olla pois työpaikalta. Rukoilenkin meille Jeesuksen veren suojaa, että pysymme kaikki terveenä.
Sosiaaliset kontaktit ovat kiellettyjä. Ministeri Ohisalo sanoi, että elämme kahden metrin yhteiskunnassa. Emme voi tavata toisiamme, emme halata emmekä edes koskettaa, mutta voimme rukoilla. Etäältäkin voi siunata ja heittää lentosuukkoja vaikka ikkunan läpi. Voin vain kuvitella, minkälaista on olla esimerkiksi hoitolaitoksissa, jossa ei ole mahdollisuuksia tavata omaisia. Äitienpäivä on hyvin perhekeskeinen juhla. Monet äidit hoivakodeissa ovat suruissaan, kun perhe ei pääse tervehtimään eikä onnittelemaan.
Muistelen omaa äitiäni, joka oli ja on minulle hyvin rakas. Äiti oli sydämellinen ja hyvin lahjakas ihminen. Hän sairastui aikuisiällä nivelreumaan ja joutui viettämään pitkiä aikoja reumasairaalassa.
Minulla ja Hillevi-äidillä oli lämmin ja avoin suhde. Muistan vieläkin hänen äänensä, kun hän soitti ja sanoi: ”Äiti täällä, hei.” Äiti ja isä johdattivat minut Jeesuksen tuntemiseen jo ihan pienenä. Olen siitä heille hyvin kiitollinen. On tärkeää rakastaa ja näyttää rakkauttaan läheisilleen niin kauan kuin he ovat kanssamme. Jokaisen elämä on rajallinen, emmekä tiedä, milloin kunkin elämä päättyy. Kun vielä on aikaa, niin rakastetaan ja rukoillaan, siunataan ja pidetään toisistamme huolta.
”Tahtoisin olla, tahtoisin olla, lammen rannalla puu,
jonka juurelta katseesi unelmat lammesta heijastuu.
Tahtoisin olla, tahtoisin olla, aallokko vaahtopää,
jonka huuhtoissa rannan hiekkaa jäljet pois häviää.
Tahtoisin olla, tahtoisin olla, lintu sinisen yön,
joka laulaa lempeään uneen raatajat raskaan työn.
Tahtoisin olla, tahtoisin olla, polkusi varrella hän,
joka nostaa painuneen pääsi, tuo rohkeuden elämään.
Tahtoisin olla, tahtoisin olla, auringon nousun maa,
jonka rinteeltä varjot väistyy, ja aamu uus’ sarastaa.”
Aimo Pyysalo
Siunausta äideille!
Mirja