Juhannuksena suomalaiseen mielenmaisemaan, ainakin näin vanhempana, piirtyy portaiden viereen haetut pihakoivut, sauna ja saunavihta sekä tietysti juhannuskokko.
Luin Johannes Kastajasta, jonka päivää juhlitaan juhannuspäivänä. Hänen tehtävänsä oli tehdä tietä Jeesukselle ja hän antautui työhön täysillä. Johannes tiesi, mikä hänen tehtävänsä oli. Mietin, mistä hän tiesi tehtävänsä.
Johanneksen ulkomuoto ja käytöstapa olivat poikkeavat. Hän saarnasi parannusta ja kastoi ihmisiä. Johannes julisti, että hänen jälkeensä tulee toinen, jonka kengänpaulaakaan Johannes ei ole armollinen sitomaan ja joka kastaa Pyhässä Hengessä. Ihmiset kokoontuivat suurina joukkoina kuuntelemaan ja katsomaan Johannes Kastajaa. Hänen sanomansa kosketti, ja ihmiset tekivät parannusta ja ottivat kasteen.
Kaikkina aikoina on noussut Jumalan miehiä ja naisia, jotka ovat julistaneet parannuksen tekoa Jeesuksessa Kristuksessa. Luemme Raamatusta historian ketjua maailman luomisesta Ilmestyskirjaan saakka. Samalla luemme Israelin kansan historiaa ja seurakunnan historiaa. Johanneksen opetuslapset kysyivät Jeesukselta, oletko sinä se, jonka tuloa Johannes Kastaja julistaa.
Jeesus vastasi, että katsokaa mitä tapahtuu: sairaat paranevat, sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät. Tapahtumat olivat todistus Hänen jumaluudestaan. Hän oli Messias, jota koko juutalainen kansa oli odottanut.
Raamatusta luemme, että Jeesus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Onko Jeesuksen nimessä voima vielä tänään? Me jotka uskomme, että Hän on Messias ja Jumalan poika, epäilemme, parantaako Hän vielä sairaita. Auttaako Hän minua? Kuuleeko Hän rukoukseni?
Kuitenkin ennen taivaaseen astumistaan Jeesus lupasi, että Häneen uskovat panisivat kätensä sairaiden päälle ja he tulisivat terveeksi. (Lue Matteuksen evankeliumin 16. luvun jakeet 15 – 20.) Tämä viesti, jonka olemme saaneet Jeesukselta ja joka lukee Raamatussa, jakaa uskovia. On niin vaikeaa uskoa siihen, mitä ei näe. Siihen, mitä järkemme ei pysty käsittelemään. Kaiken yliluonnollisen katsotaan johtuvan paholaisesta. Jos paholainen tekee yliluonnollisia asioita, eikö sitten Jumala, joka on kaiken maan ja taivaan luonut?
Jumala toimii niin taivaassa, yliluonnollisessa maailmassa kuin konkreettisessa näkyvässä maailmassakin. Jumalan valtakunta on sisäisesti meissä uskovissa, se on iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä. Haluan, että Jumalan valtakunta on sisäisesti minussa, ja haluan kulkea Jumalan ilossa ja rauhassa. Mikäli se katoaa, on minun tarkasteltava oman sydämeni tilaa.
Helposti huomaan olevani keskellä touhua ja tunteiden kaaosta. Olen järjestelemässä asioita ja harmistun vastoinkäymisiin. Sellaisessa tilanteessa toimiminen ei vie hyvään lopputulokseen, toisten huomioimiseen ja levosta käsin tekemiseen. Silloin on taas asiaa Jeesukselle. On annettava Pyhän Hengen hoitaa pois pettymykset ja kiukut. On pyydettävä anteeksi loukkaantumisia ja loukkauksia. On oltava hiljaa ja keskityttävä Jeesukseen, kunnes lepo ja ilo palaavat. Sitten taas suunnan tarkistus, ja matka jatkuu.
Oman tehtäväni ja toimeksiantajani tiedostaminen on tärkeää. Tuotantopäällikkömme Markku Kuparinen kyseli minulta, onko koskaan eteeni tullut tilanne, jolloin haluaisin lähteä ja lopettaa koko tämän homman. Mietin kysymystä. Jokin aika sitten sanoinkin Jeesukselle, että olisin jo valmis jäämään vapaalle. Koin, kuinka Jeesus katsoi minua ja kehotti: Jaksaisit vielä, sillä minulla ei ole tehtävään ketään muuta.
Se oli tärkeä kohtaaminen Jeesuksen kanssa. Sen jälkeen olen tiennyt, että ainoa sydämeni toive on olla Herran työssä niin kauan kuin Hän minua tarvitsee.
Suurena lohdutuksena on Jeesuksen omilleen antama lupaus olla heidän kanssaan joka päivä maailman loppuun asti. Tämä lupaus riittää, Jeesus on kanssani. Hän on myös sinun kanssasi.
Siunattua juhannusta!
Mirja
