Heinäkuun lomapäivät ovat takana. Loman aikana on ollut monenlaista kohtaamista, tapahtumaa ja onnen hetkeä. Myös kanavan asioita on hoidettu: kirjoja postitettu ja laskuja maksettu. Puita on tontilta kaadettu ja klapeja on kertynyt pihalle iso kasa. Loma-aika on hujahtanut nopeasti.
Päivämme ovat kuin virta, joka soljuu pois. Mietin, miten suuri lahja on elämä, jonka Jumala on antanut. Jokainen päivä on ikään kuin lahjapaketti, jonka saan Isältä. Lahja on valmiina joka aamu ottaakseni sen vastaan iloiten ja jännittyneenä. Millaisen päivän Jumala onkaan minulle valmistanut?
Lahjapaketissa ovat kaikki ne varusteet, jotka tarvitsen jokaiseen elämäni päivään. Myös niihin vaikeisiin hetkiin ja kohtaamisiin, jotka pelottavat ja musertavat. Sisimpäni on itsessään heikko kestämään vaikeuksia ja pettymyksiä. Mielen tasapaino häiriintyy helposti ja usko horjuu. Olemme jokainen monenlaisten paineiden alla emmekä vähiten oman lihamme heikkouden tähden. Päivän lahjapaketti jää helposti huomaamatta emmekä avaakaan sitä. Näin emme huomaa sitä varustusta ja niitä lupauksia, jotka Isä on kullekin päivälle meitä varten varannut.
Joel Osteen kirjoittaa osuvasti kirjasessa Elämän paras aamu kuinka monet raahaavat tiedostamattaan menneisyyden tuskia mukanaan nykyhetkeen. Aivan kuin he aamuisin herättyään täyttäisivät suuret kottikärryt menneisyyden roskilla ja työntäisivät kärrylastin uuteen päivään. Osteen kehottaa, että anna jo roinan olla! Menneisyytesi ei tarvitse myrkyttää tulevaisuuttasi.
Rukoilen aamuisin, että uusi päivä olisi armon ja pelastuksen päivä niille, jotka etsivät pelastusta ja uutta, kestävää perustusta elämälleen. Siunaan kanavan päivän ohjelmat, jotta Pyhä Henki täyttäisi jokaisen kodin ja katsojan, joka TV7-kanavaa seuraa. Jumalan sana ei tyhjänä palaa – siinä on meillä iankaikkisen elämän toivo ja lupaus.
Kirjoitin blogissani loman alkaessa, että Jerusalemin toimituksen työntekijämme tulevat viikoksi Suomeen. He tulivat ja saunovat ja uivat. Saunavihta oli heistä mahtava keksintö. Veimme heitä veneajelulle Lohjanjärvelle, mikä oli myös hieno elämys. Jonathan ilmoitti haluavansa itselleen moottoriveneen ja mökin järven rannalta. Saimme rukoilla yhdessä ja siunata heitä ja TV7:n työtä Jerusalemissa. Jatketaan rukousta ja siunataan koko TV7:n työtä ja työntekijöitä.
Tätä blogia kirjoittaessani tiedän jo, että monet uudet haasteet odottavat tulevana syksynä. Olimme heinäkuun viimeisenä tiistaina Turun Martinkirkossa puhumassa. Tilaisuudessa tuli kolme ihmistä kertomaan, että ovat löytäneet uskon Jeesukseen TV7:n kautta. Myös heidän omaisiaan oli tullut uskoon. Tieto rohkaisi kovasti, ja suuri kiitos Isän puoleen kumpuaa jatkuvasti sydämestä.
Saimme Martinkirkon tilaisuudessa itsekin runsaan rakkauskylvyn. Ystävät siunasivat meitä ja rukoilivat puolestamme. Lähtiessämme saimme vielä leivän ja kakun kainaloon. Kokemamme rakkaus ja siunaus auttavat minua ja Marttia taas jaksamaan. Jeesukseen uskovien yhteys on jotain niin ihmeellistä ja virvoittavaa. Jeesus yhdistää, ja yhdessä kotitaivalta kulkien jaksamme kotiin asti. Sen vuoksi on oman seurakunnan ja uskovien yhteyden löytyminen tärkeää.
Olen huomannut, että kun oppii tuntemaan ihmisiä, joista on kuulopuheissa saanut kuulla yhtä ja toista, he osoittautuvatkin mukaviksi ja mahtaviksi ihmisiksi. Ei kannatakaan uskoa sinisilmäisesti kaikkea mitä puhutaan tai mistä netissä kirjoitellaan. Otetaan itse selvää ja pyydetään vilpittömin sydämin viisautta Jumalalta, sillä paha kello kuuluu kauas.
”Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen” (Kol. 3:12). Tämän raamatunjakeen mukaan eläminen olkoon tavoitteenamme oman elämäntiemme kilvoittelussa. Minuun se ainakin kolahti, kun luimme jakeen aamurukouksessamme.
Siunausta sinulle, rakas blogini lukija!
Mirja