Ajoittain koen, että on liian monta asiaa selvitettävänä ja liian monta ongelmaa ratkaistavana. Nyt on juuri sellainen tilanne.
Kartoitan töitä, jotka odottavat tekijää, ja kyselen Isältä, kuka on arvollinen ottamaan tehtävät vastaan. Teemme työtä Jumalan kanssa ja hänen antamassaan tehtävässä. Siksi on tarkkaan kyseltävä, kuka on arvollinen. Tätä kysymystä kysyin myös silloin, kun minua kutsuttiin mukaan mieheni rinnalle rakentamaan kristillistä TV-kanavaa. Olenko minä arvollinen? Edelleen sama nöyrä kysymys nousee syvältä sydämestäni: vieläkö olen arvollinen?
Katson Moilasen Minnaa, joka järjestelee kirjahyllyjä. Välillä hän nostelee raskaita kirjalaatikoita. ”Kylläpä sinä jaksat”, ihmettelen. ”Kyllä minä jaksan”, hän vastaa, ”kun laittelen kauniita kirjoja, joiden kannessa lukee ’Rakkaudesta Jeesukseen’, ’Iloinen esirukoilija’, ’Hän valaisee askeleesi’ tai ’Kuningaskunta ilman rajoja’. Kirjat kertovat Jeesuksesta, ja siitä saa voimaa.”
Työmme on olla Jeesuksen kanssa, puuhata yhdessä Jeesuksen kanssa. Kohdata erilaiset haasteet Jeesuksen kanssa. Myös ne raskaimmat tehtävät ja ikävimmät työt tehdään Jeesuksen kanssa.
”Kyllä minä jaksan.” Minnan lausahdus työn tuoksinnassa jäi soimaan mieleeni. Työjärjestelyjä on tehtävä ja uusia työntekijöitä pitäisi palkata. Onkohan meillä varaa? Täytyy keskustella Martin kanssa ja rukoilla yhdessä. Uusien työntekijöiden palkkaaminen on aina uskon askel. Kiinteät menot lisääntyvät, mutta emme tiedä, lisääntyvätkö katsojien tukivarat. Pohdin sitä raamatunkohtaa, jossa Jeesus on juuri ruokkinut viisituhatta miestä sekä naiset ja lapset. Sen jälkeen Jeesus istuu opetuslasten kanssa veneessä, ja opetuslapset ovat huolissaan, koska ovat juuri huomanneet, ettei heillä ole leipää. Silloin Jeesus ihmettelee: ”Te huolehditte siitä, ettei meillä ole leipää, ja minä kun juuri ruokin suuren määrän nälkäisiä!”
Menneet 13 vuotta ovat näyttäneet meille, minkälaista on olla samassa veneessä Jeesuksen kanssa. Mitään ei ole puuttunut mutta mitään ei ole jäänyt varastoonkaan. Kuvasimme juuri uuden Martin ja Mirjan matkassa -ohjelman. Puoleen tuntiin yritimme sovittaa kaiken tarpeellisen, minkä haluamme jakaa katsojiemme kanssa. Jeesuksesta on ihana todistaa ja puhua.
Katsojat eivät tiedä, minkälaisesta tilanteesta usein tulemme ohjelmaa tekemään. Takana saattaa olla huonosti nukuttu yö tai juuri saatu ikävä uutinen. On myös iloisia asioita ja yllätyksiä, joista haluaisi heti kertoa. Tärkeintä on, että yhteys katsojiimme ja ystäviimme säilyy, vaikka vain kameroiden välityksellä. Haluamme avoimesti kertoa, mitä TV7:lle kuuluu ja missä mennään niin taloudellisesti kuin muutenkin.
Olemme valtavan kiitollisia, että on katsojia, jotka haluavat tukea kanavan ohjelmatuotantoa. Meiltä kysytään toisinaan, miten TV7:n toiminta rahoitetaan. Kun vastaamme, että vapaaehtoisella tuella, ei sitä tahdota uskoa. Ei noin suurta mediaa voi pyörittää vapaaehtoisin avustusvaroin. Se onkin toki ihme. Mutta suuri ihme oli sekin, kun Jeesus ruokki 5 000 miestä sekä naiset ja lapset viidellä leivällä ja kahdella kalalla.
Jumalalle on tärkeintä, että Hänen valtakuntansa laajenee ja pelastussanoma menee eteenpäin. Hän odottaa, että luotamme Häneen ja vietämme aikaa Hänen kanssaan. Isällä on paljon asioita, joista Hän haluaisi meille kertoa. Olemme vain usein niin kiireisiä työssämme, ettemme ehdi mennä Kuninkaamme vastaanotolle. Hän haluaisi kuulla sydämemme syvimmät asiat ja jakaa ne kanssamme. Mitä suurempi tehtävä ja vaativampi työ, sitä enemmän tulisi olla aikaa kahdenkeskiseen hiljentymiseen ja seurusteluun Jeesuksen kanssa.
Huomaan, kuinka mielessäni pyörivät ratkaisemattomat ongelmat ja tekemättömästä työt. Huolet ja pettymykset nousevat pintaan, vaikka yritän keskittyä kuuntelemaan Pyhän Hengen ääntä. Vaatii aikaa päästää mieli vapaaksi. Rauhassa hiljentymällä alkaa kuulla muutakin kuin omat ajatuksensa.
Laskeuduin hiljaa helmaasi herra, laskeuduin hiljaa ja varoen.
Oikein en tiedä, sopiiko tulla, onko pukuni valkoinen?
Kaaduin niin pahasti matkalla tänne, eksyin ja kokonaan kadotin tien.
Silloin jostakin valo loisti, näin pukuni pahasti ryvettyneen.
Valosta kuulin kutsuvan äänen: ”Odotin sinua lapseni.
Tule ja kiiruhda Isäsi syliin, rakkautein sinut puhdisti.”
Olet rakastettu ja odotettu.
Siunaten, Mirja
