Elämme pääsiäisen jälkeistä aikaa. Katsoin pääsiäispyhinä TV7-kanavaltamme monia hyviä ohjelmia, jotka toivat elävästi silmieni eteen Jeesuksen elämän ja kuoleman, Jumalan Pojan nöyryyden ja valtasuuruuden. Hän oli heikommallakin hetkellä ristillä riippuessaan täynnä valtaa ja voimaa. Hän pystyi myöntämään ja kysymään: ”Isä, miksi minut hylkäsit?”
Sillä hetkellä, kun Jeesus sanoi: ”Se on täytetty”, murtui paholaisen valta. Kuolema oli voitettu ja käärmeen pää oli poljettu rikki.
Jeesus astui alas tuonelaan ja nousi kolmantena päivänä ylös. Mikä mahtava tapahtuma. Täysin murtuneet opetuslapset saivat Jeesuksen takaisin. Elokuvassa ”Emmauksen tie” kuvattiin niin ihanasti, kuinka opetuslapset riemuitsivat, kun viimein ymmärsivät, mitä oli tapahtunut. Itkin ja katselin elokuvaa, mikä onkin yksi lempielokuvistani.
Pääsiäinen on minulle henkilökohtainen juhla. Jeesus eli kertoakseen, minkälainen Isä minulla on. Minkälainen on Jumalan valtakunta. Jeesus kuoli minun puolestani ja sovitti minun syntini. Hän meni Isän luo valmistamaan minulle sijaa Taivaan kodissa. Hän teki kaiken minulle valmiiksi ja nyt Hän vain odottaa, että otan tämän kaiken vastaan. Kuitenkin Hän jätti minulle myös tehtävän: julistaa evankeliumi kaikille kansoille. Jeesus lupasi olla kanssani elämäni loppuun asti. Onpa ihanaa, voi kuinka se onkaan mahtavaa. Tämän kaiken ymmärtäminen murtaa minut kyyneliin.
Tällaisissa mietteissä olen pääsiäisen mentyä, ja nyt kun arki koittaa, saan elää joka päivä Jeesuksen kanssa ja odottaa Hänen paluutaan. Jeesus lupasi hakea omansa hääjuhlaan. Jeesuksen paluusta tulee puhua, että olisimme valmiina, kun Hän tulee meitä noutamaan.
Pääsiäisenä oli tavallista kylmempi sää, ja puutarhatyöt jäivät tekemättä. Odotan lämpimiä kevätilmoja, jotta saan nostettua viileässä kesämökissä talvehtineet kukkani ulos. Viimevuotisessa äitienpäiväruusupuussani on nuppuja, ja se pitäisi pian saada ulos, kun yöpakkasia ei enää ole.
Vietimme ruotsinkielisen kanavamme Himlen TV7:n 4-vuotisjuhlaa ja siinä tuli mieleeni kanavan alku. Olimme ruotsinlaivalla ja ajatuksena oli ollut jo pitempään perustaa ruotsinkielinen TV7-kanava. Rukoilimme, että tällä matkalla Jumala vahvistaisi kutsun niin, että tapaisimme henkilön, joka pyytää meitä tulemaan Ruotsiin. Matka oli jo lopuillaan, ja huokaisimme helpotuksesta. Lähdimme illallisen jälkeen jo hyttiämme kohti, mutta juuri silloin Rene Laulajainen tuli vaimonsa kanssa vastaan ja ensi töikseen kysyi: ”Milloin tulette Ruotsiin?”
Siinä se sitten oli, Jumalalta tullut vahvistus, ja niin kanavan suunnittelu aloitettiin. Tapasimme Helena ja Henry Lindellin, jotka aloittivat kanavan valmistelutyöt. Heidän jälkeensä vetovastuu siirtyi Daniela Persinille. Ruotsin tiimi on tehnyt hyvää työtä, ja näiden neljän vuoden aikana on katsojia tullut ja ohjelmisto laajentunut. Himlen TV7 on saanut ystäviä Ruotsissa, Suomessa ja ympäri maailmaa.
Siunasimme syntymäpäiväjuhlassa muun henkilökunnan kanssa Himlen-kanavan työntekijät ja koimme varmasti kaikki Taivaan Isän perheyhteyttä. Mukana juhlassamme oli myös pastori Mikko Matikainen. Hän oli tekemässä ohjelmaa Martin kanssa ja tuli siunaamaan Himlen TV7:ää.
Olen silittänyt ja pakkaillut laukkujamme Israelin-matkaa varten. Siellä on lämmintä, joten kevyellä garderobilla mennään. Meitä on 40 hengen ryhmä lähdössä rukoilemaan Israelin ja Lähi-idän puolesta. Emme enää tee kiertomatkoja vaan keskitymme matkallamme rukoukseen ja Raamatun tutkimiseen. Rukousta nyt tarvitaan niin Israelin kuin koko Lähi-idänkin puolesta.
Max Lucado kirjoittaa kirjassaan Jumalan lupauksia näin: ”Jeesus sanoi: ’Minun Isäni kodissa on monta huonetta, enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä ole.’ Hän tulee itse hakemaan meidät kotiin. Ei sellaista tehtävää anneta jollekulle vieraalle. Hän saattaa lähettää lähetystyöntekijöitä opettamaan meitä ja enkeleitä ohjaamaan kulkuamme ja lääkäreitä hoitamaan terveyttämme, mutta Hän ei lähetä ketään viemään meitä pois. Sen tehtävän Hän on varannut itselleen.”
Mirja
