Olimme uimassa nuorempien perheenjäsenten kanssa. Oli kiva katsella pienempien poikien ilakointia kylpylän moninaisissa laitteissa. Me aikuiset uimme toisessa altaassa kuntouintia. Vanhemmat pojat, jotka ovat kyllä jo miehiä, laittoivat uimalasit päähänsä ja ei kun menoksi. Minä uin rauhallisesti, omaan tahtiini. Suihkina vaan kävi vieressä, kun uimarit vetivät lasit päässä hurjaa vauhtia allasta päästä päähän. Siinä uidessa mietin, miten ihanaa on olla jo siinä iässä, ettei tarvitse suorittaa. Voin rauhassa tehdä asioita, voin tuntea, ajatella, huomioida ja viihtyä. Eletty elämä antaa kokemuspääomaa, jolla käsitellä eteen tulevia asioita ja ongelmia. Vanhenemisessa olen huomannut, ettei enää jaksa hosua ja yrittää olla tehokas. Ei tarvitse hötkyillä, vaan voi ottaa asiat ja tilanteet ihan rauhallisesti. Pienet hyvät asiat, mitä voi ja saa tehdä, ovat arvokkaita. Nautin ulkouima-altaassa uimisesta. Oli hieno kokemus, kun satoi hiljalleen lunta, mutta vesi oli lämmintä.
Tekee hyvää uida ja rentouttaa jäykkää kehoa. Olen pitkään kärsinyt oikeanpuoleisesta selkäkivusta. Koko lihaksisto alaselästä ylös päähän on jumissa. Eräs ystävämme lahjoitti meille käynnin osteopaatille, ja sieltähän se kivun aiheuttaja löytyi. Syvät lihakset ja pintalihakset olivat jäykistyneet. Kun siinä hoitopöydällä makasin, ajattelin, että kun minulla on joskus aikaa, niin itken pois kaiken pahan mielen ja säilötyt tunteet, jotka lihaksia jäykistävät. Olen niin huono valittamaan tai puhumaan ajatuksiani ja tunteitani kenellekään. Jumalalle rukoilen kaikki ja Hän tietää ja hoitaa, niin kuin nyt tämän osteopaatin kautta.
Ruumiimme on Pyhän Hengen temppeli, jota tulee hoitaa ja välillä jopa kunnostaa. Kun ikää tulee, niin maallinen tomumaja vähitellen hapertuu. Rukouspalvelussa niin monet pyytävät esirukousta oman kehonsa kipuihin ja vaivoihin, erilaisiin sairauksiin. On tärkeää hoitaa myös henkistä minää, joka saattaa olla hyvinkin raskautettu ja onneton. On jotenkin helpompi sanoa, että iskias vaivaa tai niska on jumissa, kun avata mielen kipeitä tuntoja. Kuitenkin ruumiimme reagoi usein käsittelemättömiin henkisiin kipuihin ja pitkäaikaisiin paineisiin sairastumalla. Mikäli joudumme painamaan esimerkiksi kokemaamme henkistä väkivaltaa sisimpäämme, emmekä voi siitä puhua tai vapautua, vaan se vaikuttaa vammauttavasti kehomme toimintaan.
Monet läheiset ihmissuhteet ovat raskaita ja vaikeita. On paljon läheisriippuvuutta, jota ei edes tiedosteta, mutta joka vaikuttaa ja nakertaa henkisiä voimavaroja. Pitkäaikaiset jännitykset ja puhumattomuus voivat purkautua rajulla tavalla ulos fyysisenä sairastumisena. Myös vääristynyt äiti-lapsisuhde sairastuttaa jommankumman tai molemmat. Pitkäaikainen stressi on oikea sairauden lähde, ja sitä ei ensin edes huomaa, kunnes on menty liian pitkälle. Uupumuksesta toipuminen vie aikaa ja on myös henkisesti hyvin raskasta itselle ja läheisille. Vanhempana kantaa huolta lapsistaan ja suree heidän kohtaloitaan. Esirukousta pyydetäänkin eniten ehkä juuri lasten ja lastenlasten puolesta. Monet naiset kipuilevat, kun aviopuoliso ei ole uskossa eivätkä lapset usko Jumalaan. Äiti kantaa tätä taakkaa ja suru on suuri. Jumalan armo on myös suuri. Jumala rakastaa lapsiamme ja aviopuolisoamme enemmän kuin me konsanaan. Hän haluaa pelastaa heidät ja ottaa vastaan rukouksemme.
Mietin tilannetta, jossa äidin on jätettävä pieni lapsensa toisten hoitoon. Kuinka vaikea onkaan luottaa, että lapsi tulee juuri oikealla tavalla hoidetuksi. Vähän samoin on suhteessamme Jumalaan. Rukoilemme Hänen hoitoonsa lapsemme, mutta kuitenkin pelkäämme ja epäilemme, huolehtiiko Jumala heistä todella. Muistaako Jumala nyt varmasti, mitä rukoilin ja mitä lapset tarvitsevat. Äidin sydän on ihan toivottoman itsepäinen. Vain äiti tietää, mitä lapset tarvitsevat ja miten tulee toimia. Itsekäs rakkaus kahlitsee mutta epäitsekäs päästää vapaaksi. Sanotaankin, että avaa kätesi ja päästä lintu lentämään. Pidä käsi avoimena, niin lintu tulee takaisin, kun on oikea aika. On vain laskettava lapset lähtemään ja itsenäistymään. Kuinka monesti itse ainakin haluaisin poistaa kaikki vaikeudet heidän elämästään. Välillä olen halunnut mennä puolustamaan lapsiani ja hoitamaan heidän asioitaan. Kuitenkin ymmärrän, ettei ole minun asiani enää hoitaa heitä ja heidän asioitaan, vaan olla heille se äiti, joka rukoilee ja siunaa.
Istuessani porealtaassa, jossa vesi pulppuaa ja hieroo selkää, ajattelen, kuinka nopeasti aika kuluu ja kuinka helposti jäämme paikoillemme. Kuitenkin Jumala vie elämäämme ja koko maailmankaikkeutta eteenpäin. Kun Jumala johtaa, ei ole mitään hätää, vaikka ikää tulee tai maailmalla kuohuu.
”Herra kädelläsi asua mä saan, turvallisin käsi päällä maan. Siellä kaikki saavat uuden sydämen, rauhan annat haavat sitoen. Onneni on olla Herraa lähellä turvata voin yksin Jumalaan.”
Tämä Anna-Mari Kaskisen sanoittama laulu rohkaisee luottamaan joka päivä, kaikissa tilanteissa, Jumalan armoon.
Mirja
