Israelin-matkamme aikana kevät Suomessa ei ollut juurikaan edennyt, vaan vastassa oli räntäsade. Sää Israelissa kuolleen meren läheisyydessä sijaitsevassa Ein Gedin lomakylässä oli niin ihanan lämmin. Koko lomakylä oli hyvin hoidettu puutarha kukkineen ja puineen. Meitä oli 40 matkalaista, jotka ihastuimme alueeseen. Siellä saimme hiljentyä Hannu Grönroosin raamattutuntien äärellä. Iltaisin oli rukousta ja ylistystä.
Keskeisenä rukousaiheena oli tietenkin Israelin ja Lähi-idän tilanne. Tärkeitä aiheita olivat myös Suomen ja Israelin välinen suhde sekä uskovien yhteys ja henkilökohtaiset rukousaiheet. Maarit Lindström oli oiva apu kaikessa mahdollisessa ja rakkaudellinen esirukoilija. Sanoinkin, etten lähde ryhmämatkalle ilman Maaritia ja Hannua.
Vierailulla luonamme Ein Gedissä kävivät Jyrki ja Mia Valkeakari, Samuel Willner ja Netanel Bar David. He tulivat kertomaan omasta työstään Israelissa. Samuel kertoi Kuolleenmeren tilanteesta, Netanel Ohalon korkeakoulun vähävaraisten opiskelijoiden tukemisesta ja Jyrki ja Mia johtivat vahvan hengellisen illan. Jerusalemissa tapasimme myös Jerusalemin toimiston päällikön Jonathan Hessenin. Hän avasi mielenkiintoisella tavalla Israelin ja Lähi-idän tilannetta. Hänen puheensa innosti moniin kysymyksiin. Lopuksi siunasimme Jonathanin yhdessä.
Ein Gedin iso ulkouima-allas ja spa-altaat sisällä tarjosivat mahdollisuuden kylpemiseen, auringonottoon ja uimiseen. Matka loppui monen mielestä aivan kuin kesken.
Viimeisenä iltana matkalla lentoasemalle kävimme Tel Avivin synagoogassa sapattiaaton hartaudessa. Kanttorin heprealaista laulua oli ihana kuunnella. Opetusosuuden rabbi piti Psalmin 105 pohjalta. Monet matkalaiset kertoivat kokeneensa, että tilaisuuden aikana oli helppo rukoilla. Niin koin minäkin. Ajattelin synagogassa istuessani, kuinka lähellä on aika, jolloin Israel julistautui Tel Avivissa itsenäiseksi valtioksi. Omasta valtiosta iloittiin laulaen ja tanssien kaduilla. Seuraavana päivänä alkoivat pommitukset, ja arabinaapurit lähtivät sotaan laajana rintamana. Israelilla ei ollut isoa armeijaa tai lentokalustoa, mutta heidän yllään oli Jumalan varjeleva käsi. Kanavallamme on näytetty dokumentteja, joissa kerrotaan Israelin tilanteesta itsenäisyyssodan aikana. Synagoga, jossa kävimme, oli säilynyt pommituksista, ja katselin kauniita lasimaalauksia, joita sota ei ollut hävittänyt. Naapurimaiden uhkailut Israelia vastaan jatkuvat, mutta Jumalan käsi on Israelin yllä ja Raamatun profetiat toteutuvat silmiemme edessä.
Saimme kokea matkalaisten taholta ystävyyttä ja rakkautta. Vain Pyhän Hengen vaikuttama yhteys toteutuu ennestään tuntemattomien ihmisten välillä. Sovimme Kinneret Toursin matkanjärjestäjien kanssa jo ensi kevään matkasta samoihin aikoihin. Suunnittelemme vierailevamme samoilla paikoilla, joissa tälläkin matkalla olimme.
Kuuntelin heprealaista musiikkia, jossa laulettiin toistuvasti: ”Abba, Abba”, Isä, Isä. Koin vahvasti, kuinka Jumala, Isämme, kaipaa meitä lähelleen. Hän haluaa, että luotamme Häneen, puhumme Hänelle, kerromme sydämemme asioita Hänelle. Jumalan kaipaus on niin suuri, että Hän lähetti Poikansa maailmaan etsimään ja pelastamaan jokaisen lapsensa luokseen. Isän rakastava sydän odottaa ja odottaa. Hän ei vaadi eikä pakota mutta kutsuu erilaisin tavoin yhteyteensä.
”Sula hyvyys ja armo seuraavat minua kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päiviensä loppuun asti”, lauletaan Psalmissa 23:6. Kuinka ihana paikka saada elää Herran huoneessa! Niin kuin myös Psalmi 84:11 sanoo, ”Yksi päivä Sinun esikartanoissasi on parempi kuin tuhat muualla.”
Kevään koittaessa täällä Suomessakin näemme luonnon alkavan kukoistaa. Elämää syntyy ja kasvaa. Jumala puhuu meille kaikkialla ja kaikin tavoin. Koko luonto laulaa ja soi ylistystä Luojalleen. ”Jo kuuluu ääni toukomettisen, on tullut laulun aika riemuineen. Jo kukkii korpi, karu erämaa julistaa Herran suurta kunniaa. Jo kuuluu ääni toukomettisen. Myös sinä yhdy lauluun kiittäen. On tullut Hengen kevät riemuinen, kun Herra uudistaa sai sydämen.” (Marja-Terttu Tolamo: Sävel yksi vain.)
Mirja
