Levollisuus ja kiitosmieli täyttävät sydämeni herättyäni sunnuntaiaamuun. Kiireisen viikon jälkeen on ihana herätä päivään, jolloin ei ole minkäänlaisia velvoitteita. Aurinko paistaa lasiterassille, jossa juomme aamukahvia ja iloitsemme Jumalan antamasta uudesta päivästä.
Kärsin polvikivuista parin vuoden ajan. Yöunet olivat katkonaisia ja heräilin vähän väliä kipuun. Rakas lääkärimme, ortopedi Sakari Orava leikkasi polveni ja nyt voin nukkua yöt hyvin ilman särystä johtuvia heräämisiä. Kiitos Jumalalle, sillä jatkuvien huonosti nukuttujen öiden jälkeen alkoivat voimat karata kiireisessä päivässä ennen aikojaan. Tunnen myötätuntoa niitä kohtaan, jotka elävät jatkuvan kivun kanssa. Mieleeni tulee hermosärkyä sairastava Marja, joka kirjoittelee runoja ja lähettää niitä meille vahvistukseksi. Rukoilemme hänen puolestaan, että Jeesuksen parantava voima kohtaisi häntä ja hän pääsisi hoitolaitoksesta perheensä luo. Marja kirjoittaa tuskien keskelläkin valoisasti: ”Ei tarvitse murhetta yksin kantaa, saan Herralle sydämeni vuodattaa. Se antaa rauhan ja ilon, siksi jalanjälkiään seurata tahdon. Ei luvannut Herra helppoa tietä, mutta ei jättänyt päämäärättä. Vain Golgatalta näkee kirkkauteen, sinne kerran pääsen. On purteni ankkuri Raamatun sanassa, sen jokaisessa lupauksessa. Aivan uuden elämänhalun sain silmät nostettuna Golgatan ristiin.”
Olimme viime perjantaina Turussa TV7-illassa. Saimme kohdata taas ystäviämme ja rakkaudellinen ilmapiiri otti meidät vastaan. ”Kuinka hyvää ja suloista onkaan, kun veljekset elävät sopuisasti yhdessä” (Ps. 133:1). Nämä Psalmin sanat tulivat mieleeni Turun Evankeliumin talossa vieraillessamme. Kun lähdimme ajamaan kotiin päin, kuulin radiosta, että Turun torilla oli kokoontunut suuri joukko ihmisiä laulamaan virttä ”Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan”. Laulu perustuu saksalaisen evankelisluterilaisen papin Dietrich Bonhoefferin runoon. Hän oli natseja vastustavan Tunnuskirkon perustajajäsen ja sekä vastarintataistelija. Muutamaa kuukautta ennen kuolemaansa natsien keskitysleirillä hän kirjoitti kihlatulleen ja perheelleen joulutervehdyksenä valoisaa tulevaisuuden uskoa uhkuvan runon, josta on tullut suosittu hengellinen laulu. Tämä laulu julistaa, että pimeyden ja pahuuden keskellä on lupa uskoa parempaan tulevaisuuteen. Turva ja apu tulevat vain Jumalalta kaikkina aikoina. Laulutapahtuma Turun torilla kosketti minua syvästi. Pahuuden voimien edessä voittaa vain Kristuksen rakkaus. Sieltä kaukaa, keskitysleirin kauheuksien keskeltä tulee valoisa viesti tähän päivään. Onkohan koskaan aikaisemmin soinut Turun torilla virsi niin kauniisti turkulaisten laulamana, kun se nyt soi? Kuuntelin sitä netistä kyynelsilmin ja rukoillen.
TV7-kanavalla on näytetty dokumenttielokuva Dietrich Bonhoefferista, joka puolusti rohkeasti juutalaisten oikeuksia ja joutui viimein kokemaan saman kuoleman keskitysleirillä kuin juutalaisetkin. Elokuva on mustavalkoinen mutta todella koskettava ja totuudellinen dokumentti. Mietin, kuinka paljon historiassa onkaan ollut rohkeita miehiä ja naisia, jotka ovat antaneet henkensä puolustaessaan oikeutta ja totuutta. He ovat seisoneet sorrettujen ja vääryyttä kokevien rinnalla.
Kävin päiväkävelyllä ja tie kulki viljavainioiden keskeltä. Katselin, kuinka kauniisti vainiot olivat vaalenneet. Pyysin Jumalalta poutasäätä, että vilja pääsisi kokonaan valmistumaan. Jumala puhuu meille kaiken sen kautta, minkä Hän on luonut. Hän on luonut luomakunnan, joka odottaa vapautusta. Tästä voimme lukea Roomalaiskirjeestä (8:19): ”Koko luomakunta ikävöi ja odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä.” Meidät kaikki on alistettu katoavaisuuden valtaan, mutta luvussa 21 sanotaan, että ”itse luomakuntakin vapautetaan turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen”. Mitenkähän kaunista onkaan, kun luomakunta on vapautettu turmeluksen orjuudesta! Nytkin on niin kaunista katsella viljavainioita ja runsaasti marjoja täynnä olevia pihlajia.
”Hyvyyden voiman uskollinen suoja piirittää meitä, kuinka käyneekin.
Illasta aamuun kanssamme on Luoja. Häneltä saamme huomispäivänkin.”
Dietrich Bonhoeffer, vuonna 1944
Mirja
