Puheluita tulee minulle ja erikoisesti Martille, oli sitten mikä viikonpäivä tai vuorokauden aika tahansa. Heti sunnuntaiaamusta lähtien puhelin soi, ja kysytään jos mitä. Martti jaksaa vastata ja palvella kärsivällisesti. Ihailen häntä senkin vuoksi.
Valmistelen varusteita työmatkallemme Israeliin. Siellä on vielä lämmintä, joten silittelen kesävaatteita matkalaukkuun. Finnairin yölennot ovat minulle raskaita, mutta rukoilen voimia ja varjelusta, että jaksan matkan rasitukset. Israeliin menen aina odottavalla mielellä. TV7:n ystävät saavat uuden metsän Taborin vuorelta. Laattapuistossa julkaistaan TV7:n ystävien laatta. Tilaisuus on aina hieno ja koskettava. Katsojamme voivat näin puita istuttamalla siunata Israelia. Toivottavasti näemme myös Ohalon korkeakoulun opiskelijoita. Köyhimmille opiskelijoille, jotka rehtori valitsee, menee puolet puunistutusrahoista. Tämä raha on todella monelle tarpeen, koska se mahdollistaa opiskelun. Olemme kuulleet koskettavia kertomuksia, kuinka Suomesta tullut avustus on ollut käänteentekevä heidän elämässään. Sitä nämä juutalais- ja arabinuoret ihmettelevät, että miksi Suomesta kristityt auttavat heitä. Saan kertoa heille, että kun Jumala on rakastanut ensin meitä, niin haluamme tällä tavalla rakastaa puolestamme heitä. TV7-kanava on selkeästi Israelin toimituksen ja sieltä lähetettyjen ohjelmien välityksellä ilmaissut kantansa ja kunnioituksensa Jumalan valintaa kohtaan. Jumala ohjeistaa ja kurittaa kansaansa niin kuin Isä omia lapsiaan. Meidän uskovien tehtävänä on siunata Israelia ja rukoilla rauhaa Jerusalemille. Näin Jumalan sana meitä kehottaa.
Mikäli Israel ei olisi Jumalan valittu kansa ja mikäli Jeesus pelastajamme ei olisi syntynyt Israeliin, ei Israel eikä juutalainen kansa olisi hyljeksinnän ja repimiseen kohteena. Tämäkin asia todistaa, että pelastaja ja Kuningas Jeesus tuli ja tulee jälleen takaisin Israeliin, Jerusalemin Siionin vuorelle. Sen vuoksi paholainen kerää joukkojaan Israelia vastaan. Odotan päivää, jolloin Jeesus-kuningas saapuu ja tuo odotetun rauhan Lähi-itään ja koko maailmaan. Saamme tanssia Jerusalemin kaduilla ja laulaa, että ”laulua kuuluu Juudan kaupungeista ja Jerusalemin kaduilta. Ilo laulu, riemu laulu, laulu yljän ja morsiamen.” Tulevat tapahtumat todistavat kiihtyvällä vauhdilla, kuinka Jumalan suunnitelmat toteutuvat ja me, Hänen perheväkensä, saamme nähdä ja kokea ihanan vapautuksen ajan.
Saimme kokea perheväen yhteyttä, rakkautta ja rohkaisua Agape-Sydän-seurakunnassa Turussa, jossa olimme puhumassa viime viikonloppuna. Yhteys Jeesukseen yhdistää meidät yhdessä kulkemaan. Rohkaisua tarvitsemme jokainen, eikä rohkaisevia sanoja tarvitse pihistellä. Rakkautta osoittamalla tulee rakastetuksi. Tapasin siellä sisaren, joka kutoo ystävänsä kanssa Suomen herätyksen jouduttamiseksi sukkia. Ihana tapa osallistua näin konkreettisesti herätyksen jouduttamiseen Suomen kansan keskuudessa. TV7-matkoilta tuttu vanhempi täti oli lopettanut syömisen, koska toivoi pääsevänsä nopeammin taivaan kotiin. Poikansa oli siitä kovin huolissaan. Keskustelin vanhan äidin kanssa ja käskin hänen syödä. Jokainen isä on huolissaan, jos lapsi ei syö, ja niin on myös Taivaallinen Isämme. Vanhemmille ihmisille saattaa tulla masennusta oman kehon vanhetessa ja elintoimintojen vähetessä. Silloin on tärkeää, että on joku joka välittää ja huolehtii.
Saan kuulla monia ihmeellisiä kertomuksia rukouksen parantavasta ja pelastavasta voimasta. Kuitenkin uskovien keskuudessa on paljon sairautta ja kärsimystä. Kyselen Isältä, miksi näin on.
Jeesus sanoi: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: Minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä. Jos he juovat jotakin kuolettavaa, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairasten päälle, ja nämä tulevat terveiksi” (Mark. 16:17-18). Tätä tapahtuu tänäkin päivänä. Haluaisin silti, että uskovat uskoisivat laajemmin, mitä Jeesus sanoo: merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Toisessa kohtaa Raamattua sanotaan, että tapahtukoon uskonne mukaan. Rukoukseni on: Herra lisää uskoani! Isä opetti pyhäkoulussa, että epäusko on syntien äiti. ”Anna Herra anteeksi epäuskoni.”
Haluan kiittää kaikkia niitä blogini lukijoita, jotka olette myötäeläneet ja lohduttaneet minua surussani rakkaan veljeni äkillisen poismenon johdosta. Hautajaiset ovat vielä edessäpäin.
”Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä vielä ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisekseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on” (1. Joh. 3:2).
Mirja
