Olen vuosia toivonut soutuvenettä. Tänä kesänä Martti päätti, että nyt se ostetaan. Terhi Saiman -merkkinen vene tuotiin kotimme rantaan, ja se on hieno! Olemme nyt soudelleet ja ajelleet sähköperämoottorilla Lohjanjärvellä. Soutaminen tekee hyvää myös hartioiden lihaksille, jotka minulla ovat aina jumissa. Marli-hierojani ihmettelee, että mitä sinä taas olkapäilläsi kannat. On tainnut olla raskaita aikoja, kun hartiat ovat kovat ja yläselkä tukossa. Marli on ihana ystävä, hän hieroo ja rukoilee. Virvoittuneena lähden aina hänen käsittelystään.
Tarvitsemme toisiamme välillä kysymään, miten oikeastaan voimme. Pysähtyminen tuon kysymyksen eteen laittaa ajattelemaan, mitenkä siihen vastaisi. Voimme sanoa ylimalkaan, että ihan hyvin minä voin, tai tarkemmin ajatellen, en sittenkään oikein hyvin. On asioita, jotka painavat, tai on fyysistä vaivaa. Tietysti riippuu, kenelle avautuu ongelmistaan. Täytyy olla luotettava ja läheinen ihminen, jonka kanssa voi rauhassa, ilman kiirettä keskustella.
Olen huono hoitamaan kuntoani. Tunnen siitä vähän huonoa omaatuntoa, varsinkin kun kuuntelee toisten kuntosalikäynneistä. Pitäisi löytää itselle sopiva tapa hoitaa kuntoaan ja rentoutua. Lehdet ja muukin media tuo voimakkaasti esille erilaisia mittauksia ja ohjeita esimerkiksi painosta ja vyötärön leveydestä. ”Näin laihduin vain kymmenessä päivässä!” Vaikuttaa siltä, että ihmisen tärkein asia on vyötärön ympärys ja erilaiset ruokavaliot. Vaikka kyllähän sitä itsekin omia mahamakkaroitaan tarkkailee.
Kuitenkin ihminen on ruumis, sielu ja henki. Olisi hyvä, jos nämä kolme aluetta olisivat tasapainossa. Harvoin kuitenkaan pystymme täysin tiedostamaan omaa fyysistä ja henkistä tilaamme. Sitä vain jolkottaa päivästä toiseen omien arkirutiinien mukaan. Omassa elämässäni ja myös lähellä olevien ihmisten kohdalla on tullut pysähdyksiä, jotka ovat laittaneet ajattelemaan elämän kulkua. Sitä alkaa miettiä, miten minun tulisi hoitaa itseäni juuri minulle sopivalla tavalla. Eri ikäkausina on myös erilaiset haasteet. Mikä sopii toiselle, ei ehkä sovi minulle. On hyvä tunnistaa, mistä minulle tulee hyvä olo ja mistä virkistyn. Oman ajan ottaminen on kaikille tärkeää. Katselen ja kuuntelen perheellisten kiireistä aikaa, jolloin oman ajan saaminen on työn takana. Tuntuu, että aina on jonkun toisen tarve omien tarpeiden edellä.
Nyt kun oma elämä on eläkeikäisen elämää, vaikka olenkin vielä tässä Herran antamassa työssä, voin rauhoittaa aamuja ja lähteä uuteen päivään rauhallisemmin kuin ruuhkavuosia. Koen myös tärkeänä, että saan viettää aikaa rukouksessa ja hiljentyä Jumalan edessä. Tietysti omat tehtävät ja työ vievät paljon aikaa, ja kun väsyy, vie myös palautuminen enemmän aikaa kuin nuorempana.
Maria istui Jeesuksen jalkojen juuressa kuunnellen Jeesuksen puhetta. Martta ei siitä pitänyt vaan huomautti Jeesukselle asiasta. Samoin myös tänä päivänä voi käydä niin, että istuessamme tai vetäytyessämme hiljaisuuteen, saattavat Martat ja Matit sanoa, että pitää tehdä enemmän. Osallistua enemmän ja olla Jumalan valtakunnan työssä ahkerammin. Tämä kertomus Raamatussa on minua lohduttanut suuresti. En jaksa olla aina Martta vaan kaipaan Marian osaa, jossa saan istua Jeesuksen jalkojen juuressa. Jeesuksella on aina meille hyvää sanottavaa. Hänen puheensa ja läsnäolonsa saa meidät tuntemaan, että olemme arvokkaita ja rakkaita juuri tällaisina, näin heikkoina, väsyneinä ja surullisina. Näitä kielteisiä tunteita tai meissä olevaa heikkoutta on välillä niin vaikea itse hyväksyä.
On kuitenkin lohdullista, että Jeesus tietää, mitä tekoa me olemme. Häntä ei voi huijata. Hän näkee kaiken teeskentelyn tai uskonnollisuuden taakse. Pahasta maailmasta meitä ei pelasta mikään muu kuin hänen ristinkuolemansa. Jumalan piti tulla Pojassaan pelastamaan luomansa ihmiset takaisin. Sen vuoksi ”usko Jeesukseen on enemmän kuin mielipiteet maan. Se on enemmän kuin osaamme me ajatellakaan. Se on rakkaudella ojennettu käsi Jumalan, johon tarttumalla elää uskallan.”
Mirja