Aikaa levolle

Juhannus oli meillä herttainen ja kirkas taivas oli sininen. Pirttikin oli pesty puhtoinen ja pihanurmikin oli leikattu. Järvivesi oli kohtuullisen lämmintä ja oli ihanaa päästä uimaan. Rantasaunan löylyistä hypätä veteen. Valoisaa aikaa riittää melkein kellon ympäri täällä etelässäkin. Kesä on ihana.
Kuitenkin tiedämme, että tämä valo ja vapaus kestävät vain jonkun aikaa, ja päivä alkaa taas lyhentyä. Ajattelin, että niin on ihmisen elämäkin. Kävin iäkkään ystäväni luona ja huomasin, kuinka hänen vointinsa on heikentynyt. Vähitellen toimelias elämä alkaa muuttua levolliseen vaiheeseen, kunnes se sammuu kokonaan.
Katselimme juhannusjuhlia TV7-kanavalta. Vuoron perään suoraa lähetystä Kolarista ja Loimaalta. Ensi alkuun oli Kolarin lähetyksessä ongelmia, mutta onneksi ne saatiin selvitettyä ja ohjelma pääsi jatkumaan keskeytyksettä. Tämä maraton-suora oli haasteellinen ja kalliskin, mutta toivomme, että se olisi ollut siunaukseksi. Koska kaikki eivät pääse juhannuksena juhlille, halusimme näin palvella katsojia ja antaa heille maistiaisia kahdesta juhlasta.
Katsellessani ohjelmia mietin, kuinka jokainen ihminen on erilainen. Jumalan työssä kukin toimii oman persoonansa kautta. Jumalan valtakunta on moninaisuudessaan rikas ja mahdumme sinne kaikki omana itsenämme. Kun annamme elämämme Jumalan käsiin, hän muovaa meistä niin kauniita ja sopivia astioita, kenestä mitäkin käyttöä varten. Kun olemme Jumalan työpöydällä muovattavana, on se usein kivuliasta. Kuitenkin kaikessa saamme luottaa, että olemme Jumalan hyvien ja viisaiden katseiden alla turvassa. Kun alistumme Jumalan muokattavaksi, tulee meistä astia jaloa käyttöä varten. Koskaan meistä ei kuitenkaan tule täysin valmiita. Olemme aina täällä maailmassa keskeneräisiä mutta kerran iankaikkisuudessa olemme täydellisiä.
Tämä mieletön, mieletön maailma. Ihminen korottaa itseään ja tuo esille kaikki halunsa ja asiansa. Ihmiset seuraavat sosiaalisessa mediassa toisiaan. Kertovat asioitaan ja jakavat kuvia. Kaikki on sallittua ja hyväksyttävää. Tämän päivän vähemmistönä haluaisin marssittaa esiin lapset, jotka eivät saaneet syntyä, miehet ja naiset, jotka vielä uskovat kristilliseen avioliittoon ja perhemalliin. Haluan marssittaa esille Jumalaa kunnioittavat ja hänen sanaansa uskovat ihmiset. Ne jotka rukoilevat ja auttavat. Minkähänlainen marssi siitä tulisi? Laitettaisiinko liput liehumaan ja soitto soimaan?
Niin monen sydämessä on hätä tämän maan kohtalosta. Itseäni ihan kylmää, kun katselen maamme johtavia tahoja. Rukous nousee sydämestä: Herra armahda meitä. Kuitenkin Jumalalla on jokaisen sukupolven keskuudessa sato, jonka hän haluaa korjata herätyksen kautta, näin uskon. Herätys pääsee alkamaan, kun uskovien sydämessä on aito hätä hukkuvista sieluista. On julistettava Jumalan sanaa, totuutta rakkaudessa.
Nautin ajatuksesta, että saan olla jonkin aikaa ilman aikataulua. Ei ole kokouksia eikä palavereja. Kukaan ei määrittele, missä on oltava ja mitä on tehtävä. Kummasti tuntee itsensä väsyneeksi ennen loman alkua. Sitä puristaa itsestään voimaa kuin märkää rättiä, että jaksaa vielä lähteä ja kohdata ja antaa viisaita neuvoja. Jumala antoi ihmisille sapatin, että he lepäisivät ja iloitsisivat kätensä työstä, niin kuin Jumalakin teki luotuaan kuudessa päivässä maailman. Hän katsoi luomistyötään ja totesi, että se oli hyvä. Näin meidänkin tulee viettää sapattia kuuden työpäivän jälkeen tyytyväisinä ja iloita Jumalan suomasta hyvyydestä. Huomaan, kuinka helposti touhuan kaikenlaista enkä muista, että Jumala haluaa minun lepäävän. Turhalla touhuamisella kun ei ole loppua.
Saamme laulaa pelastettujen kiitosvirttä: ”Katso, Jumala on minun pelastukseni: minä olen turvassa enkä pelkää, sillä Herra, Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, hän tuli minulle pelastukseksi.”
”Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteistä.
Ja sinä päivänä te sanotte: Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeänsä,
tehkää hänen suuret tekonsa tiettäväksi kansain keskuudessa,
tunnustakaa, että hänen nimensä on korkea.
Veisatkaa ylistystä herralle, sillä jaloja töitä hän on tehnyt:
tulkoot ne tunnetuksi kaikessa maassa.
Huutakaa ja riemuitkaa, Siionin asukkaat,
sillä suuri on teidän keskellänne Israelin Pyhä.”
 
Mirja