Katselen järvelle, jossa tuuli puhaltaa aaltojen harjat valkoisiksi. Ihminen on kuin lastu laineilla, jota elämän aallot kuljettaa. Ajan aalloilla keinuu nyt koko maailma. Yksi virus, joka leviää, synnyttää pakokauhua ja erikoisia ratkaisuja valtiovallan taholta. Mitä Jumala tahtoo sanoa tämän viruksen kautta ihmiskunnalle? Uskon, että Jumala tahtoo sanoa: ”Uskokaa minuun ja tehkää parannus. Isän kodissa on monta asuinsijaa, asuinsija ihan jokaiselle. Älkää tyytykö väärennökseen vaan etsikää ja halutkaa intohimoisesti alkuperäistä. Sitä, minkä minä olen maailmalle antanut pelastukseksi; poikani Jeesuksen.”
Kun mietin koronaviruksen matkaa kiinalaisen kaupungin eläintorilta kaikkialle maailmaan, on se melkoinen matka. Pieni virus kaukaa Aasiasta lähtee niin ponnekkaasti leviämään, että se saa koko maailman sekaisin. Nyt varoitetaan lähestymästä toisiamme, kättelemästä, halailemasta. Pysykää kotona jos mahdollista, karttakaa yhteisiä kokoontumisia ja matkustelua. Ihmiset ryntäävät sitten vessapaperi- ja hernekeitto-ostoksille. Emme ole sodan jälkeen kokeneet tällaista karanteenia ja se on tietysti nykyajan ihmiselle vierasta.
Tietysti mietimme, kuinka vastata kristillisenä mediana tähän hätään, joka pandemian kautta on kohdannut koko maailmaa. Kuitenkin Jeesus sanoo: Minä olen voittanut maailman, uskokaa minuun. Näin se on. Kaikkina päivinä ja kaikkina aikoina uskomme ja toivomme kohdistuu uskon alkajaan ja täyttäjään Jeesukseen Kristukseen. Tämän toivon ja uskon sanoman vieminen ja julistaminen on kanavan tehtävä.
Monenlaista menoa ja kokousta on peruuntunut. Meidänkin piti mennä Mikkeliin ja Kuopioon, mutta nämä matkat nyt jäävät tekemättä. Toukokuun alussa olisi kolmannen lehdon siunaaminen Israelissa. Emme tiedä, pääsemmekö silloin sinne, vai pitääkö tilaisuus siirtää tuonnemmaksi. Kolmas lehto eli metsä, jonka puuston katsojamme ovat rahoittaneet, sijaitsee Nasaretin vuoren rinteellä lähellä sitä paikkaa, missä ensimmäinenkin metsä sijaitsee. Tarkoituksena on tavata myös niitä Ohalon vähävaraisia opettajaopiskelijoita, jotka saavat tukea Istuta puu Israeliin -keräyksen kautta. Tel Avivin lentokenttä on suljettu näillä näkymin huhtikuun loppuun. Turistiryhmät eivät pääse Israeliin. Kun kuuntelee ja lukee uutisia maailmalta, tuntuu, että kaikkialla eletään nyt säästöliekillä.
Mietin, minkälaisia näköaloja itselläni on. Ne ovat kyllä toivon näköaloja. Tietoisuutta siitä, että joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, se sanoo: Herra on minun turvani. Tämä on Psalmin 91 alkua. Tätä psalmia tulisi lukea päivittäin.
Kauempana sitten siintävät iankaikkiset näköalat, joita katsellessa nousee mieleen laulu, jota Lyyli- tätini lauloi säestäen kitaralla: ”Tuonne, tuonne kaipaan tähtitarhain taa. Siellä, siellä loistaa kirkkauden maa. Ah, jos sinne kerran pääsisin mä pois. Siellä silloin mulla rauha suuri ois.”
Jokainen kulkee kohti iankaikkisuutta. Itse haluan viettää iankaikkisuuteni taivaan kukkaniityllä ja kristallivirran rannalla. Iankaikkisia näköaloja avataan Raamatussa erikoisesti Ilmestyskirjassa.
Mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, sen Jumala on varannut omilleen. Minusta tämä on hyvin mielenkiintoista ja haluan todella nähdä ja kokea, mitä Jumala on omilleen varannut siellä iankaikkisuudessa.
Lähdimme kävelylle ja kuljimme rantaa kiertävää metsätietä, jossa kasvoi kauniita pitkiä mustikan varpuja. Keräsin niitä ison nipun studiolle ja kotiin vietäväksi. Pian niissä olisi vihreät lehdet, jotka kertovat, että kesä tulee viruksista huolimatta. Metsä on täyteläisen vihreä, kun jokainen kivi on sammaleen peitossa. Kuului vain tuulen humina korkeissa puissa. Ilma oli raikas ja sitä oli hyvä hengittää.
”Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan,
vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan.
Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi,
hän viitoittaa sinulle oikean tien.”
Sananl. 3:3-6
Mirja
