Kiirehdin lentokentälle Marttia vastaan. Hän tulee Jerusalemista, jossa on ollut pikakäynnillä uutisstudioomme liittyvien asioiden vuoksi. Jumala on ihmeellinen. Kun Hän sallii vaikeuksia, Hän myös valmistaa niistä pääsyn.
Martin Volvon rengas on tyhjentynyt, mutta en huomaa sitä vaan lähden ajamaan. Olen Lidlin parkkipaikalla ja siellä mies juoksee autoni rinnalle ja viittoilee. Pysäytän auton, ja hän kertoo, että rengas on tyhjä. Tämä ystävällinen mieshenkilö auttaa renkaan viemisessä lähimmälle huoltoasemalle, jossa näyttää pomon elein, mitä on tehtävä: rouva on vietävä autolleen ja rengas laitettava korjattuna paikalleen. Sitten mies häipyy. Olen hieman hämmentynyt mutta kiitollinen. Saan avun juuri oikeaan aikaan. Kokemus vahvistaa uskoani Kaikkivaltiaaseen huolehtivaan Taivaan Isään.
Martin matka oli myös mielenkiintoinen kokonaisuudessaan. Matkan antia varmaan kerromme seuraavassa Martin ja Mirjan matkassa -ohjelmassamme. Jumala valmistaa eteemme tien ja sanoo: ”Sitä käykää.”
Keittelen viinimarjoista mehua ja puuhatessani mietiskelen, miksi niin sanotut viisaat ihmiset sekä papit ja piispat ovat vaihtaneet Jumalan luoman ihmisen apinaan tai kalaan. Raamattu alkaa maailman ja ihmisen luomiskertomuksella. Tulevaan Helsingin piispanvaaliin osallistuvat kolme ehdokasta ovat kaikki sanoneet kannattavansa evoluutioteoriaa. He eivät siis usko, että Raamattu on Jumalan sana. Darwin oli tiedemies, joka kehitteli evoluutioteoriaansa vasta 1800-luvulla. Hän oli siis ihminen. Miksi on helpompi uskoa ihmisen kehittelemään teoriaan kuin Jumalan sanaan? Ihmettelen myös, kuinka piispanvaaliin voidaan ottaa ehdokkaaksi henkilöitä, jotka eivät usko Jumalaan Luojana? Kuka on näiden evoluutiouskovaisten Jumala? Jos Jumala ei ole Luoja, kuka Hän sitten on?
Minä ainakin olen Jumalan luoma nainen, ihmeellinen iankaikkisuusolento, jonka Jumala on maailmaan ajatellut ja tähän aikakauteen suunnitellut. Täytyy sanoa, että ihan inhottaa ajatus, että olisin apinasta kehittynyt. Kun miettii, miten paholainen voi ikään kuin vetää maton Jumalaan uskomisen alta, hän pyrkii kieltämään Jumalan juuri Luojana. Siitä valhe on laajentunut nyt jo naiseuden ja miehisyyden kieltämiseen, perheen ja sukujen mitätöimiseen. Luin juuri 5. Moos. 29:30 ja erikoisesti kohdasta 30:9 eteenpäin. Luvussa 15 sanotaan, kuinka Jumala laittaa eteemme elämän ja hyvän, kuoleman ja pahan. Jokaisen on valittava täällä ajassa, kumman valitsee, keskitietä ei ole. Koen olevani onnellinen, kun saan olla Jumalan ainutkertainen rakas ja Jeesuksen sovitustyön kautta pelastettu.
Kuuma mehu lorisee Mehu-Maijasta kattilaan. Paksua tummanpunaista mustaviinimarjamehua. Puuhatessa ajatukset kulkevat vapaina. Mietin sitä, miten me ihmiset olemme niin jääräpäisiä uskonasioissa. Miten onkin niin vaikeaa uskoa ja luottaa Jumalaan? Juttelin äskettäin tuttavani kanssa, joka kertoi, kuinka hän oli yhteisössään uskovana torjuttu ja ylenkatsottu. Nyt kun näiden ihmisten keskuudessa on monille tullut vakavia sairauksia, he ovat kääntyneet ystäväni puoleen ja pyytäneet rukousta. Ihminen on avuton elämässään tapahtuvan yllättävän käänteen edessä: ”Voisitko rukoilla, jospa Jumala kuulisi rukouksesi ja auttaisi minua.” Näitä tilanteita tulee varmasti uskovien elämässä usein. TV7:n esirukousohjelmat ovat toivonsäde monille erilaisissa vaikeuksissa ja sairauksissa eläville katsojille. Kiitosaiheet kertovat, että Jumala kuulee rukoukset.
Saan mehut keitettyä ja urakka on ohi. Tyytyväisenä katselen pakasteeseen meneviä pulloja, jotka ovat täynnä herkullista tummaa nektaria. Siinä on tulevan talven ehtoollismehut. Mehu-Maija on muuten todella hieno keksintö, sillä siinä höyryttämällä saa marjoista mehua, joka on täynnä vitamiineja. Martti tulee kertomaan, että on saanut puhelun, jossa varoitetaan EU:ssa kytevästä taloudellisesta katastrofista. Sitten tulee vielä lisää raskaita, varoittavia viestejä. Otamme toisiamme käsistä kiinni. Rukoilemme nämä Jumalan hoitoon. Tapahtukoon Hänen tahtonsa mukaan. Pienen kodin keittiössä suuren maailman keskellä on hyvä, kun voi luottaa Jumalaan, taivaan ja maan Luojaan, meidän Herraamme.
Mirja
