Mennyt viikko on ollut kovin kiireinen ja tapahtumarikas. Näyttää siltä, että joskus asiat, menemiset ja tapaamiset kasaantuvat ja sitten on taas väljempää. Kylmä kausi jähmettää eikä ulos tee mieli. Pakkanen ja kylmyys vaikuttavat minuun myös henkisesti. Tuntuu, että luova minä nukkuu, ja käpertyneenä odotan valoa ja kevään aikaa, jolloin voin oikaista itseni ja katsella ympärilleni. Minä elän, en minä, vaan Kristus minussa! Kun pakkanen on vähän hellittää ja aurinko paistaa, herää toivo, että kevät tulee.
Sain painosta Christina-lehden viime viikolla ja se oli jännittävää. Katsoimme lehden läpi toimituksen kanssa. Visuaalisesti kehitämme lehteä edelleen ja pyrimme pitämään sisällön myös toimituksellisesti laadukkaana. En halua tehdä kristillistä viihteellistä aikakauslehteä vaan vahvasisältöisen lehden, joka virvoittaa ja yhdistää hengellisesti meitä naisia. Jaamme kirjoitusten kautta kokemuksiamme ja rakkauttamme Kristukseen, joka on elämän antaja ja ylläpitäjä. Aloitan nyt tekemään toista numeroa ja joitakin juttuja on jo valmiina. On ihana tehdä kevätlehteä. Kevät on niin inspiroivaa aikaa: luonto herää vähitellen ja antaa elämäniloa ja toivoa myös meille ihmisille. Olen kevätihminen ja odotan innolla keväisiä aurinkoisia päiviä, jolloin lumi sulaa ja pikkuisia pälviä syntyy sinne ja tänne.
Iloisen antamisen ilta -ohjelma on takana. Oli mielenkiintoista nähdä, kuinka kanavan katsojat vastasivat haasteeseen. Suoran ohjelman ilta on pitkä ja hektinen. Valmisteluja oli tehty paljon ennakolta. Liikutuin katsellessani illan aikana eri kanavistamme kertovia videoita, sillä minulle tuli niin elävästi mieleen eri kanavien alkutaipaleet. Nyt ne seisovat jo omilla jaloillaan ja työskentelevät itsenäisesti. Evankeliumin tuli palaa työntekijöiden sydämissä ja sanomaa Jeesuksen pelastavasta voimasta viedään eteenpäin TV7-kanavaperheen välityksellä. Olemme saaneet kokea ihmeellisellä tavalla, kuinka Jumala on meitä kärsivällisesti johdattanut ja ollut uskollinen.
On mielenkiintoista kuulla todistuksia, kuinka syntien tiellä vaeltava uupunut ihminen kohtaa Jumalan rakkauden. Se kohtaaminen on niin voimallinen ja läpitunkeva, että koko elämä muuttuu pimeydestä valoon ja kuolemasta elämään. Ihmettelen aina suunnattomasti, kun kuulen ja näen, kuinka Jumala toimii jokaisen pelastamansa ihmisen kohdalla henkilökohtaisesti. Jokainen ihminen on erilainen, ja vain Jumala tuntee meidät läpikotaisin, mitä tekoa olemme.
Kun olimme Turussa Evankeliumin talolla, Tuula Ekblom kertoi puheessaan siitä, kun kaksi Jumalan valtakunnan työn suurmiestä on lähtenyt Jumalan luo, alkaa herätys ja sen jälkeen tulee Jeesus noutamaan omansa hääaterialle. Oral Roberts ja Billy Graham ovat näitä suurmiehiä. Minua kosketti tämä tieto, sillä vaikka odotamme herätystä, sen alkaminen on suuri haaste Kristuksen seurakunnalle. Olemme kuin pullasorsat tyytyväisinä omassa lammikossamme. Herätys voi alkaa, kun on vastuunkantajia. Mitä teemme ja mihin laitamme kaikki synnin hädässä olevat? Ovatko seurakunnat valmiina ottamaan heidät vastaan? Koen, että on valmistauduttava ennen kaikkea sisäisesti tähän lopun ajan suureen mutta nopeaan herätyksen aikaan. Meillä on ihana pelastussanoma jaettavaksi, ja siitä voimme lukea Raamatusta. Meidän ei tarvitse opiskella välttämättä ensin teologiaa johdattaaksemme synnin hädässä olevan ihmisen Jeesuksen ristin juurelle ja ylösnousemusaamuun. Minua viehättää evankeliumin ydinsanoman yksinkertainen viesti. Jeesus antaa synnit anteeksi, parantaa, vapauttaa taakoista ja rohkaisee meitä Pyhän Henkensä kautta. Jeesus sanoo Luukkaan evankeliumissa: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan parannukseen vanhurskaita vaan syntisiä” (Luuk. 5: 1, 3).
”Herra, sinä annoit meille tehtävän. Sinä olet meidät valinnut ja lähettänyt pimeydessä ja kuoleman varjossa olevien luokse.
Tehtävämme ei ole riidellä eikä huutaa, ei taittaa murtunutta ruokoa eikä sammuttaa savuavaalampunsydäntä, vaan tuoda sinun hiljainen ja suojaava sanasi.
Auta meitä sinun silmilläsi näkemään ihmisten hätä. Anna rakkautta kaikkeen, mitä teemme, nöyryyttä tehdäksemme sen sinun nimessäni.
Emme pyydä menestystä, vaan sinun siunaustasi, emme vapautusta vaivannäöstä, vaan että varjelisit meidät pimeyden voimilta. Herra, tapahtukoon kaikki sinun henkesi kautta.
Amen.”
Jörg Zink: Rukouksen tie
Mirja
