Ikään katsomatta – tärkeintä on tuntea Jeesus

Minulla on vanhempia ystäviä, joita tapaan ja auttelen silloin tällöin. Heidän kauttaan olen myös tutustunut suomalaiseen vanhustenhoitoon. Oman äitini kotiinlähdöstä on jo sen verran aikaa, että hoito oli silloin hyvin suoraviivaista ja yksinkertaista. Kunnallisten laitosten hoitopaikat pääosin kattoivat ikäihmisten hoitotarpeen. Äitini sai olla kotona melkein loppuun asti. Hän oli sairaalassa ainoastaan kuukauden verran, ja sieltä Jumalan enkelit noutivat hänet kotiin.

Vanhusten hoito on nykyisin oikein hyvin organisoitu. Vanhusten toivotaan olevan kotona mahdollisimman pitkään. Kotisairaanhoito käy heistä huolehtimassa ja kunnallinen ruokahuolto tuo ruuat jääkaappiin. Mikäli vanhus ei voi olla kotona vaan tarvitsee sairaalahoitoa, hänet viedään päivystykseen. Sieltä taas jonkun verran kuntoutuneena kotiin ja niin edelleen. Kyselin ystäväni mahdollisuutta päästä laitoshoitoon ja sain tietää, että on tehtävä huoli-ilmoitus ja aloitettava vanhuksen tilan kartoitus. Kunnallista hoitoa hän ei voi saada, sillä laitospaikat ovat jo täynnä vanhuksia. Yksityiseen laitokseen on mahdollista päästä, jos on varoja. Ammatti-ihmiset ovat ystävällisesti selostaneet ystäväni tilanteen. On tärkeää, että jokaisella vanhuksella olisi tuki-ihmisiä, jotka hoitavat heidän asioitaan, kun he eivät itse jaksa tai osaa.

Jokainen varmaan haluaa olla kotona niin kauan kun pystyy. Mutta kun ei pääse nousemaan sängystä eikä pääse esimerkiksi vessaan, tulee ihmiselle turvaton olo. Miten minun käy? Nämä asiat ovat tulleet minua vastaan ystäväni asioita hoitaessani. Jokainenhan meistä vanhenee ja joutuu turvautumaan toisten apuun.

Olen ollut polveni tähystysleikkauksesta johtuen vähän aikaa sivuraiteilla. Olen tarvinnut apua ihan arkipäiväisissä asioissa ja ihanasti on Martti minua passannut. Oma rajallisuus tulee esille näinkin pienen fyysisen esteen ilmaantuessa. Monien asioiden ja tapahtumien keskellä kokee olevansa avuton. Sairaus on eräs asia, joka muuttaa totutun elämän täysin toisenlaiseksi. On menty, oltu ja tehty aina näin. Kun tulee muutos elämämme kuvioihin, olemme hukassa. On etsittävä uusia toimintatapoja ja mukauduttava ehkä kovinkin vaikeisiin tilanteisiin ja olosuhteisiin. Olemme käyneet monissa TV7:n Hyvä uutinen kaikille -tapahtumissa. Nyt olen ollut joistakin tilaisuuksista pois, vaikka nimeni näkyy ilmoituksissa. Syrjässä ja levossa oleminen on välillä tarpeen. Samalla huomaa, kuinka tarpeeton sitä loppujen lopuksi on, vaikka sitä luulee kiireen keskellä olevansa korvaamaton.

Minulle tuli kirje, jossa moitittiin sitä, että muotoilen kulmakarvani. Olen saanut syntymälahjaksi nämä Taivaan Isän muotoilemat kulmat. Ei niitä ole tarvinnut kummemmin nyppiä. Vähän väriä olen vanhemmiten lisännyt. Aikaa myöten sitä haalistuu. On mielenkiintoista, minkälaiset asiat ihmisiä kiinnostavat. Tärkeintä on kuitenkin, että kuulee ja näkee sydämellään eikä se, onko kulmat vedetty viivaksi vai kaareksi. Omasta itsestään huolehtiminen myös uskovana on tärkeää.

Raamattu sanoo: ”Rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi.” Ellen rakasta ja hyväksy itseäni, en voi täysin rakastaa ja hyväksyä lähimmäistänikään. Olen hyvä ja arvokas sellaisena, minkälaiseksi Jumala on minut luonut. Hoidamme ja vaalimme hyvin sitä, mikä on meille arvokasta. Miksi sitten laiminlöisimme itseämme? Kun pidän huolta itsestäni, jaksan auttaa myös muita.

Bo Giertz kirjoittaa: “On tuhansia miellyttäviä arki-ihmisiä, jotka huolehtivat itsestään ja tekevät velvollisuutensa kaikkia kohtaan – paitsi Jumalaa kohtaan. Heillä on paljon harrastuksia, voisipa sanoa, että mikään inhimillinen ei ole heille vierasta – paitsi rukous ja usko. He järjestävät elämänsä kaukokatseisesti ja viisaasti, järjestävät eläkkeen, vakuutukset ja testamentin, ja omat hautajaisensakin. Kaikki on otettu huomioon – paitsi elämä kuoleman jälkeen. He palvelevat omaa ruumistaan ja ovat tyytyväisiä puhtauteen ja hyviin asuntoihin. He huolehtivat unesta ja maukkaista aterioista, sydämestä ja vatsasta ja kaikesta muusta mahdollisesta – paitsi sielustaan. Jotain puuttuu.

Tärkein asia elämässämme on tulla tuntemaan Jeesus.

Mirja