Veljeni siunattiin haudan lepoon Myyrmäen kirkossa. Hänen kuolemansa ja siunaamisen väli oli turhan pitkä. Siunaustilaisuuksia on kuulemma niin paljon, että vapaata aikaa joutuu odottelemaan. Tilaisuus oli koskettava ja kaunis. Kutsuttuna olivat vain lähiomaiset ja joitakin ystäviä. Nykyään hautajaiset eivät ole enää koko suvun tilaisuuksia niin kuin ennen.
Muistelen Martin isän hautajaisia Ylistarossa, kuinka kunniakkaasti ja kiireettömästi kokoonnuttiin kappeliin, jossa Paapan arkku oli avoinna. Siinä kynttilöiden loisteessa lauloimme ja rukoilimme. Viikkoa myöhemmin oli kirkossa siunaustilaisuus. Ihmisiä tuli runsaasti Paappaa saattamaan ja kaikki hautajaisiin osallistuneet kutsuttiin muistojuhlaan. Pohjanmaalla teherähä kaikki kunnolla ja komiasti. Sen olen huomannut avioliittomme aikana. Itse olen keskisuomalainen, joten väljästi olen sopeutunut pohojalaasihi.
Vaikka oli yli kuukausi aikaa totuttautua ajatukseen, ettei veljeä enää ole, kosketti omaisten näkeminen ja yhteinen suru todella syvältä. En voinut kunnolla nukkua hautajaisten vastaisena yönä. Päivän päätteeksi pyöri mielessäni monia muistoja, jotka nousivat tilaisuudessa pintaan.
Hautajaisissa sain mahdollisuuden kertoa siitä hengellisestä perinnöstä, joka meillä kolmella sisaruksella on isän ja äidin opetusten ja rukousten kautta. Tämä siunaus jatkuu ja meidän tulee siirtää se seuraaville sukupolville. Katsellessani Ension kahta komeaa poikaa tiesin, että tehtäväni heidän tätinään on rukoilla ja siunata heitä. Rukoilenkin, että he jatkaisivat esivanhempien hengellisen perinnön viemistä tuleville sukupolville. Jumala siunaa sukuja, jotka rukoilevat. Jumala siunaa kansaa, joka rukoilee.
Olimme viime viikolla, juuri pyrysäällä, Karhulassa TV7-illassa. Tilaisuus pidettiin helluntaikirkossa, joka on Suomen vanhin suomenkielinen helluntaikirkko. Kohta 100 vuotta on siinä pienessä kirkossa rukoiltu. Mietin mielessäni, kuinka monet sukupolvet ovat tulleet kirkkoon rukoilemaan. Ensimmäiset heti Suomen itsenäisyyden jälkeen, silloin kun kirkkorakennus valmistui. Siinä helluntaikirkon vieressä oli luterilainen kirkko, johon on myös kuljettu monien sukupolvien ajan ja siellä on myös rukoiltu. Vaikeina aikoina on Suomen kansa kulkenut kirkkoihin ja kirkot ovat täyttyneet hartaista rukoilijoista. Jumala on kuullut rukouksemme ja olemme itsenäisenä kansana saaneet rakentaa isänmaatamme.
Sain kuulla, että Kotkan alueella oli 1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla herätys. Nuoria oli tullut uskoon ja linja-autoittain oli heitä tullut Kotkasta Kansan Raamattuseuran keskukseen Vivamoon. Wahlrosin makkaratehtaalla olivat työntekijät saaneet pitää ruokatunnilla rukoustilaisuuksia. Voi kun pian saisimme herätyksen, jossa nuoret lähtisivät kaduille kertomaan Jeesuksesta ja vanhemmat alkaisivat rukoilemaan Pyhän Hengen voimassa. Suomella on vahva hengellinen historia, jossa monet herätyksen tulet ovat palaneet eri puolella maatamme. Meidän uskovien ei pidä antaa periksi jumalattomuudelle ja apatialle, vaan niin kuin Raamatusta luemme, että nostakaa päänne. Meidän tulee kertoa Jeesuksesta sopivalla ja sopimattomalla hetkellä, sillä häähuone on saatava täyteen häävieraita.
Halusin kotioven viereen pienen kuusen, johon laitan valot palamaan. Kävelimme Martin kanssa tontillamme ja etsimme sopivaa kuusta. Löytyi vähän isompi kuusi ja Martin täytyi hakea oikein moottorisaha sitä kaatamaan. Kuusi kaatui ja sitä sitten Martti innostui lyhentämään aina vaan lisää. Minä yritin hyppiä ja huutaa, että nyt riittää älä liian lyhyeksi pilko. No vähän meni kuusi lyhyeksi moottorisahan leikatessa niin mukavasti. En halua kuusta sisälle, mutta ulkona se on kiva, kun saan laittaa siihen valot. Nyt on niin pimeä aika, että valoa kaipaa vähän joka paikkaan. Jouluvalot tulevat sopivasti tuomaan lämpöä ja valoa tähän pohjolan pimeyteen. Vaikka on valoa ja sähköt on vedetty melkein joka paikkaan, se ei poista sitä hengellistä pimeyttä, jossa elämme. Vain Jeesuksen tuoma valo ja lämpö sydämeemme voi poistaa meistä pimeyden ja masennuksen.
” Valo loistaa pimeässä, pimeä ei voi saada sitä valtaansa. Maailman valo Jeesus Kristus on keskellämme. Ota sydämeni läpivalaisuun.” Lauletaan juuri tätä kirjoittaessani TV7-kanavalla Vuosaaren kirkosta tulevassa Kuninkaan illassa.
” Näin meidän puoleemme katsoo aamunkoitto korkeudesta loistaakseen meille, jotka asumme pimeydessä ja kuoleman varjossa, ja ohjatakseen meidän jalkamme rauhan tielle.” (Luuk. 1:78-79)
Mirja
