Lumi, valkoinen puhdas lumi täyttää nyt koko Suomen. Jumala lupaa puhdistaa sydämemme luntakin valkeammaksi. Rukoukseni on, että Jeesuksen veri puhdistaisi oman sydämeni ja koko Suomen kansan sydämet luntakin valkeammaksi.
Anna, Herra, anteeksi meille meidän syntimme. Kaikki ne synnit, joilla olemme rikkoneet Jumalan käskyt ja vastustaneet Raamatun sanaa ja toimineet sen vastaisesti. Uskovatkin helposti maallistuvat ja alkavat palvoa vieraita jumalia, niin kuin Israelin kansa eläessään Israelin maassa. Heidän piti pysyä erossa kansoista, jotka palvoivat vääriä, savesta ja puusta tehtyjä jumalankuvia. Ensimmäisen käskyn mukaan: ”Minä olen Herra sinun Jumalasi, älköön sinulla olko muita jumalia.” Jeesukseen uskovien tulee myös erottautua tämän maailman ruhtinaan tuomasta maailmallisuudesta. Kiinnittäydytään Raamatun sanaan ja varjellaan itseämme, ettei maailma saastuta.
Olimme TV7-ystäväilloissa Kangasniemellä ja Äänekoskella ja yövyimme Jyväskylässä. Äitini on syntynyt Kangasniemellä ja hän tuli minua muistoissa lähelle, kun saavuimme kirkon luo, jossa äitini on käynyt. Muistelin Hillevi-äitiä ja mietin, kuinka silloin ennen sotia oli elämä erilaista. Ei äiti aavistanut, että tyttärensä tulee joskus Kangasniemelle puhumaan. Olisi niin mukavaa, jos äiti eläisi ja saisin hänen kanssaan jutella. Äidin kanssa oli mukava jutella kaikista asioista. Hän oli viisas ja avarakatseinen nainen. Kuitenkin on hyvä, että äiti on Jeesuksen luona eikä hänen tarvitse huolehtia tämän ajan asioista. Olen asunut jonkin aikaa myös Äänekoskella, ja Jyväskylässä aloitin kouluni. Juurillani siis pyörimme pari päivää. Kaikkialla oli lumivalkoista. Erikoisesti Jyväskylä oli ihmeen valkoinen: kaikki puut olivat kuin maalarin jäljiltä valkoiseksi maalattuja. Ihmeen kaunista, väritöntä ja rauhallista. Talvinen valkoinen koivu muuttuu keväällä vaalean vihreäksi, kesän myötä tumman vihreäksi ja syksyllä keltaiseksi. Suomen vuodenajat ovat lyhyitä mutta väkeviä. Pienessä ajassa tapahtuu paljon.
Tapaamamme ihmiset olivat paljolti kanavan katsojia ja he kertoivat, kuinka kiitollisia ovat tästä TV7-kanavasta. Vaikka matka oli raskas ja liikkuminen talviliikenteessä haastavaa, oli kuitenkin siunattua olla niin Kangasniemellä kuin Äänekoskellakin. Tullessa ajoimme Someron kautta tervehtimässä 96-vuotiasta vireää Lahja-ystäväämme. Martin isompi auto on korjaamolla, joten huristelimme matkan minun pikkuisella Opel Mokallani. Hyvin Mokka meitä kuljetti, ja kiitin Jumalaa, ettei tullessa satanut lunta vaan saimme ajella selkeässä säässä.
Papereita kertyy vuosien mittaan kaappeihin ja laatikoihin. Huomasin, että Martti oli alkanut käymään läpi mappeja, joissa oli kaikenlaista paperia kanavan alkuvuosilta. Aloitin myös kaappien sisältöjen tutkiskelun, ja sieltä löytyi unohdettuja valokuvia ja muistoja matkoilta, joissa kävimme ennen TV7-aikaa. Oli Gospel-golfia, jonka järjestimme Vierumäellä kolmena vuotena Mirja Pyykön tekemän nuorten huumetyön tukemiseksi. Oli ulkolaisten vieraiden kanssa tehtyjä matkoja eri maissa. Löysin myös isälle ja äidille osoitetut presidentti Kekkosen kutsukirjeet itsenäisyyspäivän juhliin. Lasten äitienpäiväkortit ja vanhat valokuvat koskettivat. Martti puolestaan lueskeli ääneen ansiokasta meriittilistaansa, joka oli esitetty presidentille viestintäneuvoksen arvonimen anomiseen, ja sen hän sitten saikin. Monessa vaativassa tehtävässä on Marttia Jumala valmentanut TV7-työtä ajatellen.
Huomaan, kuinka kiinni ja kuinka paneutuneita olemme olleet TV7-kanavan perustamisessa ja sen toiminnan laajentamisessa. Aikaa ja voimia ei ole oikein muuhun riittänyt. Oma perhekin on jäänyt vähän sivuun, vaikka monet lapsistamme ovat työssä mukana. Se on suuri siunaus ja Jumalan rakkauden osoitus. Joskus on hyvä pysähtyä tähän aikaan elämässään ja katsoa menneeseen. Mennyt aika on ollut valmistautummista tulevaan. Tulevaisuudesta emme tiedä, onko sitä. Mutta niin mennyt aika kuin tämä päivä ja tuleva aikakin ovat Jumalan tiedossa ja saamme olla turvallisella mielellä.
Mietin, kuinka Jumalan elämän kirjaan on kaikki meidän työmme, toimemme ja tekemisemme kirjattu. Samoin kuin puheemme ja se, kuinka olemme toisiamme kohdelleet. Jos näkisimme kaiken, haluaisimme yliviivata monet sanamme ja tekomme. Häpeäisimme monia asioita, joissa olemme olleet mukana. Kun elämän kirjat kerran avataan, on meillä ainoa toivo, että Jeesuksen veri olisi pyyhkinyt pois kaiken väärän, kaiken synnin. Näin olen itsestäni ajatellut, kun muistelen elämäni töppäilyjä ja tekemiäni syntejä. Rukoukseni on: ”Herra armahda ja anna anteeksi.”
”Anteeksi, anteeksi Herra, me todella unohdamme,
että sinun voimasi ja mahdollisuutesi vaikuttavat päivissämme.
Elämme valtakunnassa, jota ei näy.
Olisiko elämä muuten pitkäveteistä.
Kuinka istuisin kärttyisenä, minä, jonka kotina on rukous.”
Irja Hiironniemi
Mirja
