Näin äitienpäivän tienoilla ajatukseni kääntyvät Hillevi-äitiini ja omaan äitiyteeni. Muistan erikoisesti äitienpäivän, jona äitini sairastui reumakuumeeseen. Sairaudesta seurasi myöhemmin nivelreuma. Oli koulun äitienpäiväjuhla ja oma äitini makasi kovassa kuumeessa kotona. Ohjelman suorittaminen äitienpäiväjuhlassa ei ollutkaan enää niin merkityksellistä, kun oma äiti ei päässyt osallistumaan juhlaan. Äitini sairaus eteni ja hän oli loppuelämänsä reumainvalidi.
Katselin lasteni tekemiä äitienpäiväkortteja. Ensimmäisissä on pari viivaa ja ympyrää sekä jokunen silkkipaperimytty. Sitten seuraa jo taitavampia maalauksia ja hauskoja kuvia isopäisestä äidistä. Viimeisissä korteissa ei ole enää omia taideteoksia, ne on taitavasti valittu kaupan korttitelineestä. Lapsen on tärkeää saada itse tehdä ja antaa. Itse tehty kortti ja vaikkapa vohvelityö, missä langat menevät sikin sokin, ovat kallisarvoisia antajan ja saajan mielestä. Huomioiminen ja kiittäminen ovat tärkeitä varsinkin lasten ollessa kyseessä, sillä pieni kortintekijä jännittää äidin onnittelemista, kortin ja lahjan antamista.
Kiitän Jumalaa äidistäni, joka kertoi minulle Jeesuksesta ja oli rakastava ja huolehtiva äiti. Tunnen, kuinka hänen rukouksensa kantavat minua, perhettäni sekä sukuamme tänäkin päivänä. Rukoileva äiti on parasta, mitä lapsi voi omistaa. Sellainen haluan olla myös omille lapsilleni ja suvulleni.
Lapsella on etuoikeus kuulla taivaallisesta perinnöstä, joka kuuluu heille Jeesuksen sovitustyön kautta. Lapsella on oikeus omaan identiteettiinsä tyttönä ja poikana. Lapsella on oikeus rakkauteen ja huolenpitoon. Heillä on oikeus aikuisiin, jotka pitävät heistä huolta, suojelevat heitä ja vastaavat heidän koulutuksestaan. Jokainen lapsi on arvokas ja rakkauden arvoinen. Nämä mainitsemani asiat tuntuvat itsestäänselvyyksiltä, mutta ne eivät ole sitä enää.
Tämän päivän Suomessa lapsilta on viety oikeus uskonnon opetukseen päiväkodeissa ja kouluissa. Lapsilta ollaan viemässä myös oma identiteetti, ilo olla tyttö ja ilo olla poika. Lapselta viedään oikeus molempiin vanhempiin, isään ja äitiin uuden avioliittolain myötä. Raamatullinen perhemalli, isä, äiti ja lapset halutaan romuttaa. Opetus kouluissa on vastoin luonnon lakia. Jumalaa ei ole, ei ole Luojaa eikä minkäänlaista suunnittelua: kukaan ei ole vastuussa mistään. Ei ole menneisyyttä eikä tulevaisuutta. On vain lohduton maailmankuva. Haluaisin huutaa suureen torveen, joka kuuluttaa kaikkialle, että tämä on valhetta. Älkää uskoko tähän valheeseen.
Meillä on rakastava Jumala, joka antoi poikansa pelastaakseen maailman. Jeesus on tie Isän kotiin. Jumala on luonut maailman, ihmisen ja avaruuden. Hän on luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi. Meillä on vapaus, toivo ja huolenpito Jumalan kautta. Hänessä meillä on se rakkaus, mikä kenties äidin tai isän puutteen takia on jäänyt saamatta. Meillä on asema Jumalan perheessä.
Porin Teljän kirkossa meitä odotti joukko ystäviä sekä seurakuntien pastoreita. Ajoimme Poriin vuoroin lumisateessa ja vuoroin auringonpaisteessa. Pori on minulle melko vieras kaupunki. En ole montaakaan kertaa käynyt siellä. Porissakin katsotaan TV7:ää ja eräskin rouva sanoi, että hänellä on kanava aina auki, välillä yölläkin. On niin rauhallinen ja siunattu olo, kun kanavalta tulee Pyhän Hengen täyttämää ohjelmaa. Se oli mukava kuulla.
Suomen kansa kuuli suru-uutisen viime perjantaina, kun kunnioitettu presidentti Mauno Koivisto siirtyi ajasta ikuisuuteen. Hänen vaimonsa Tellervo Koiviston suru on varmaan suuri, kun hän näin pitkän avioliiton jälkeen jää yksin. Rukouksin muistamme häntä, ja otamme osaa hänen suruunsa.
Moni meistä on kuin lintu, joka on lentänyt ikkunaan ja satuttanut itsensä. Silloin tarvitaan rakastavia käsiä nostamaan maasta; tarvitaan lämmintä, ymmärtävää sydäntä, joka tarjoaa apua. Kovan täräyksen jälkeen, on tärkeää vain olla ja levätä. Vähitellen voimistuen voi siipirikkonakin lentää ja laulaa ylistyslauluja Jumalalle. Hänen kädessään ei pelkää lintunen. Pirkko Halosen sanoin: “Jumalan kämmenellä ei pelkää ihminen. Kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on. Jumalan kämmenellä ei kukaan ole turvaton.”
Mirja
