Olen saanut viettää viikonlopun oman kodin lämmössä ja vapaudessa. Kiitän Jumalaa, että saan elää myös sisäisessä vapaudessa, joka on Jumalan lapsen etuoikeus. Jokapäiväisten toimien ja tehtävien keskellä usein unohtaa, kuinka hyvä on Jumalan lapsen osa. Auttaja on rukouksen päässä ja apu tulee meille Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan. Minua on ihastuttanut viime aikoina ajatus, että olen ja elän Jumalan rakkauden kohteena. Hän odottaa, että otan Hänen rakkautensa vastaan ja kiitän rakasta Isääni. Usein kun on lattea olotila, alan kiittämään ja nostan kädet ylös. Kummasti olo kohenee ja mieli tulee valoisaksi. Suosittelen lämpimästi Isän läsnäolossa viipymistä.
Sain vaihdettua autooni talvirenkaat. Vaikka on luvattu leutoja säitä, ei koskaan tiedä, milloin yöpakkaset vievät tiet jäähän. Näin unta, että minulla oli paljon erikokoisia laukkuja ja iso reppu. Yritin tehdä matkaa kaikkine laukkuineni polkupyörällä. Matkan teko oli todella vaikeaa enkä päässyt kunnolla eteenpäin. Pysähdyin korjaamaan reppua selkääni ja muistin, että onhan minulla auto. Miksi yritän rahdata näitä laukkuja polkupyörällä, kun on auto, jossa kaikki tämä tavara kulkee vaivattomasti. Jäin miettimään unen sanomaa. Mitä se kertoo elämäni tämänhetkisestä tilanteesta?
Sain kuulla, että iäkäs ystäväni on siirretty kotiin sairaalasta. Hän kaatui ja jalka meni poikki. Usean kuukauden sairaalassaolon jälkeen hänet laitettiin kotiin pyörätuolin kanssa. Ystäväni elää yksin eikä hänellä ole perhettä. Kolme kertaa päivässä tulee kotiavustaja ja laittaa kuulema kiireellä ruokaa suuhun. Muu aika pitää pärjätä yksin. Olen huolissani hänestä ja soittelen hänelle, yritän käydä kun vain on aikaa. Mietin, miten turvaton olo mahtaa hänellä olla.
Vanhusten hoito on meillä ongelma ja miksei myös muualla. Virossa Päivi toimistostamme hoitaa kotona tyttärensä kanssa sairasta äitiään. Virossa on laki, joka velvoittaa perhettä hoitamaan vanhempia. Mutta jos perhe ei pysty tai sitä ei ole, siinäpä pulma. Kuka sitten ottaa hoitovastuun? Hyvin järjestetty vanhusten hoito tulisi olla kansakunnan kunnia-asia. On turha puhua, ettei siihen ole varaa. On ihan varmasti, Suomella on varaa hoitaa vanhuksensa kunniakkaasti ja rakkaudella.
Olen viipynyt Jumalan edessä rukoillen, että saisin Christina-lehteen oikean, Jumalan mielen mukaisen sisällön. Olen pyytänyt kirjoituksia ja haastatteluita naisilta, joista tiedän, että heillä on muille annettavaa ja jaettavaa. Näitä uskonsisaria on monia erilaisissa elämäntilanteissa. Toivoisin, että Christina-lehti olisi kuin ”naiset kaivolla”, jotka kohtaavat toisensa arjen keskellä tuoreen vesilähteen äärellä. Siinä he voivat tovin jakaa kokemuksia ja rohkaista toisiansa rakkaudessa ja ystävyydessä. Iloita iloitsevien kanssa ja itkeä itkevien kanssa. Repisimme yhdessä alas erottavat väliseinät ja voisimme kohdata toisemme Jeesuksen ystävinä.
Meidän naisten on noustava puolustamaan lapsiamme ja perhettämme. Kukaan muu ei sitä voi tehdä puolestamme. Naisen ja äidin vaikutus on aina suurempi kuin yleisen mielipiteen. Myös naiset, jotka elävät yksin, voivat olla mielipidevaikuttajia. Vuosi sitten hyväksytty avioliittolaki ja sukupuoleton ihmisyyden pakkomielle on vain puhuttava alas. Lapsilla on oikeus olla myös sitä sukupuolta, miksi on syntynyt. Näiden ihmisyyttä romuttavien vastavoimien edessä me naiset teemme työtä perheessämme. Me kerromme lapsillemme Jumalasta, joka on luonut meidät ja koko maailman. Me kerromme Jeesuksen suuresta rakkaudesta jokaista ihmistä kohtaan, kun Hän pelasti meidät ristinkuoleman kautta. Jokaisella lapsella on iankaikkinen perintöoikeus Jumalan lapsena.
Meidät oli kutsuttu kylään ja se oli ilahduttavaa ja harvinaista. Oli mukava istua yhdessä ystävien kanssa kynttilöiden valossa iltateetä juomassa. Saimme jakaa asioita ja yhteistä uskoamme Jeesukseen. Myös Israel Jumalan valittuna kansana oli vahvasti esillä. Mietin tätä Israel-rakkautta, joka on voimallisesti joidenkin uskovien sydämessä. Se on asia ja tunne, jota ei käskemällä sydämeen saa, vaan se tapahtuu, kun Jeesus rakastaa. Monet ihmiset ovat kertoneet, että kun he tulivat uskoon ja syntyivät uudesti, heille syntyi myös rakkaus Israelin maata ja juutalaista kansaa kohtaan.
Minusta tämä on ihmeellistä. Jospa juutalaiset alkaisivat enenevässä määrin ymmärtää meitä kristittyjä ja luottaa meihin. Lutherin ja uskonpuhdistuksen vuosipäivänä juutalaisia kohtaan tehdyt vääryydet nostavat päätään. Ymmärrän, että juutalaisten on vaikea luottaa sellaiseen kristillisyyteen, joka on tehnyt mahdolliseksi valtavat kärsimykset ja hirmuteot. Rukoukseni onkin, että rakastava Isämme Jumala yhdistää meidät kaikki Abrahamin lapset yhdeksi perheeksi.
TV7-kanavalta kuuluu Armolaulu: ”Sillä armosta me olemme pelastetut, emme tekojemme kautta, ettei kukaan kerskaisi. Se on Jumalan suuri lahja.”
Mirja
