Kotiinpaluu on ihana asia varsinkin, kun on matkasta väsynyt. Me Jeesukseen uskovat odotamme pääsyä kotiin elämän matkamme päätyttyä. Kuinkahan ihanaa se onkaan? Mennä kotiin, jonka Jeesus on meille valmistanut; kotiin, josta ei tarvitse muuttaa koskaan pois.
Kun palasimme TV7:n Israel-matkalta kotiin, olin sairas ja uupunut. Martti tilasi heti lääkärin, jolta sain yskääni ja sen aiheuttajaan lääkettä. Siitä sitten paraneminen alkoi pikku hiljaa. Israel juhli 70-vuotista itsenäisyyttään juhlallisin menoin. Saimme ryhmän kanssa olla kansan keskellä juhlimassa ja siunata heitä rukouksin. Israel on niin kaunis, hyvin hoidettu ja vapaa maa. Siellä, missä juutalainen viljelee maataan, se tuottaa satoa ja kantaa hedelmää. Kyselin Herralta:”Kuinka kauan vielä? Katso jo armollisesti kansasi puoleen ja anna rauha Jerusalemille.” Matkan päätteeksi kävimme tutustumassa Hava Levene -lastenkotiin, joka on toiminut 73 vuotta. Koti sai alkunsa, kun eräs henkilö oli pelastanut 30 lasta keskitysleiriltä ja saattanut heidät Israeliin.
On hienoa olla yhdessä samanhenkisten ja samanlaisten arvojen omaavien henkilöiden kanssa. Kun on yhteinen usko Jeesukseen ja tietoisuus Raamatun sanan totuudesta, niin se vahvistaa jokaisen ryhmäläisen uskoa. Tiedämme, että kohtaamme toinen toisemme rukousten sillalla, vaikka emme enää muuten toisiamme täällä ajassa näkisikään. Lyhyetkin tapaamiset, joissa Pyhä Henki on läsnä, lujittavat Jumalan valtakuntaa täällä maan päällä. Olisi hienoa nähdä, minkälainen rukousverkko muodostuu rukousten kautta ympäri maailman. Rukouksia risteilee maapallon ympäri. Onkin tärkeää muistaa rukouksin eri puolilla olevia uskovia ja erikoisesti niitä, joita vainotaan uskonsa tähden.
Katselen kotiani, joka on hyrskyn myrskyn. Keittiömme kaapistot alkoivat hajota, laatikko laatikoita liimaukset irtosivat. Viimein kävelimme keittiökaupan ovesta sisään ja tilasimme uudet keittiökalusteet. Matkalta palattuamme alkoi keittiön tyhjennys. Onneksi olimme jo aiemmin käyneet läpi kaappeja ja vieneet yllättävän ison satsin tavaraa kaatopaikalle. Siitä onnittelin itseäni, että se oli tullut tehdyksi, kun olin nyt niin kipeä tekemään yhtään mitään. Olohuone on laatikoita täynnä ja vanha keittiö purettu. Kummasti tavarat vanhenee, niin kuin itsekin vanhenee. Eihän tätä keittiötä niin kauhean kovakouraisesti ole käsitelty, etteikö sen olisi pitänyt kestää vielä. Eikä minuakaan ole niin kovakouraisesti elämä käsitellyt, ettenkö kestä vielä. Keittiön voi uusia, mutta itseäni ei voi vaihtaa uuteen, vaikka niin kovasti haluaisinkin, kun katson peilistä vanhenevaa minääni.
Voin vain rukoilla Jeesusta puhdistamaan sisimpäni ja mieleni kaikesta epäsopivasta ja vanhoista pinttyneitä tavoistani ja ennakkoluuloistani. Haluaisin kokea Pyhän Hengen tuulta, joka pyörittää ja vapauttaa kaikista vääristä sidonnaisuuksista ihanaan Jumalan lapsen vapauteen. ”Irti päästä, olet vapaa lähtemään, palvelemaan Jumalaa.” Lauletaan Pekka Simojoen laulussa.
On ihana seurata lasten touhuja ja leikkejä. He kulkevat hypellen ja laulaen. Juttelevat itsekseen ja mielikuvituskaverilleen. Huomaavat pienetkin asiat ja kyselevät koko ajan. Tätä lapsen uteliasta ja innostunutta asennetta olisi meidän aikuistenkin löydettävä elämäämme ja jätettävä turha tosikkomaisuus ja tärkeily. Odotin apteekissa vuoroani ja siihen tuli pieni tyttö, joka otti hyllyltä lastenkirjan. Hän alkoi siinä vierelläni lukea minulle ja näytti kuinka kissa menee kauppaan ja ostaa karhulta kakkuja. Hän kertoi kirjan tapahtumia ilman minkäänlaista epäilystä, ettenkö olisi kiinnostunut kuulemaan. Mietin, kuinka paljon kadotamme välittömästi itsestämme, jättäessämme lapsuuden ja kasvaessamme aikuisiksi aikuisten maailmaan. Kuitenkin lapsi sisällämme on olemassa; se pieni tyttö tai poika, joka kaipaa rakkautta, huomiota ja hyväksyntää. Olisiko hyvä välillä puhella sisäiselle lapselleen lempeästi? Kehua ja kertoa, miten hienoa on olla olemassa. Elää juuri tätä minun omaa elämääni, jota kukaan muu ei voi elää. Voisimme kokonaisina ja Jumalan armollisen rakkauden turvissa hyväksyä itsemme sellaisina, joiksi Jumala on meidät luonut. Hyvin harvat ihmiset rohkaisevat meitä ja kertovat meille, kuinka ainutlaatuisia me olemme. Jumala sanassaan kertoo meille rakkaudestaan ja kuinka Hän rakastaa meitä ehdoitta ilman vaatimuksia.
Jumalan rakkaus on täydellinen rakkaus. Se ei koskaan alenna ihmisarvoamme eikä hävitä minuuttamme. Saamme olla vapaita ja iloita tästä suojaavasta ja vapauttavasta rakkaudesta.
”Älä elä vain pakollisia kuvioita suorittaen. Päätä, ettet elä enää ainoatakaan päivää ilman Herran iloa.; ilman rakkautta, rauhaa ja sydämen paloa; ilman innostusta elämääsi kohtaan. Sinulla ei välttämättä ole täydellistä työpaikkaa tai täydellistä avioliittoa, etkä välttämättä elä täydellisessä ympäristössä, mutta voit siitä huolimatta päättää elää hehkuen joka päivä Jumalan läsnäolossa.” – Joel Osteen
Mirja