Katselin kauniisti kukkivia pelargonioita pihallani. Kylmä tuuli puhalsi järveltä ja yöksi luvattiin pakkasta. Päätin nostaa kukat talvisäilöön, etteivät kuole kylmään. Vanhan mökin keittiössä ne viettävät talven. Siellä ne ovat levänneet talven yli jo usean vuoden ajan. Kesän tullen nostan kukat sitten taas ulos aurinkoon. Kukista ja kasveista tulee ikään kuin ystäviä. Kesät niitä hoidan, nypin pois kuihtuneet lehdet ja annan niille vettä ja lannoitetta. Kesän lopulla, syksyn alkaessa, ovat kasvit parhaimmillaan. Pelargonit ovat nuppuja ja kukkia täynnä. Tuntuisi hurjalta antaa pakkasen tuhota sen, minkä aurinko sai elämään.
Lapset ovat kohta käymässä vähiin Suomessa. Tutkimusten mukaan syntyvyys vähenee eivätkä nuoret enää halua tai uskalla tehdä lapsia. Syitä on varmasti monia. Maailma on vapautunut ihmisten kulkea vaivattomasti melkein minne vain. Matkustelu, vapaus, mukavuus ja taloudellinen hyvinvointi ovat tärkeitä. Lapset vaativat huomiota, tulevat kalliiksi, estävät matkustelun, valvottavat öitä ja niin edelleen. Oma mukavuus nousee etusijalle eikä haluta ylimääräistä vaivannäköä. Työ on myös ratkaiseva tekijä. Kun on hyvä työpaikka ja urakehitys huipussaan, ei sitä haluta vaarantaa pitkillä äitiys- ja isyyslomilla. Ilmastonmuutos ja maailman poliittinen epävakaus pelottavat myös, eikä lapsia haluta tällaiseen tuhoon tuomittuun maailmaan. Näitä syitä luin tutkimuksesta, jossa oli haastateltu nuoria aikuisia. Abortoitujen lasten määrä on myös hyvin suuri. Abortista on tehty ehkäisyväline, jonka saa melkein yhtä helposti kuin muunkin ehkäisyn. Mietin näitä asioita ja katselen lapsia, joita, kiitos Jumalalle, vielä on.
Saimme kuulla iloisen uutisen, kun yksi pojista ilmoitti, että perheeseen tulee toinen lapsi. Siunasimme pienen ihmisen alun ja kiitimme hänestä Jumalaa. On myös vanhempia, jotka toivovat lasta, mutta eivät sitä jostain syystä saa. He olisivat valmiita heräämään öisin ja rajoittamaan omaa henkilökohtaista vapauttaan lapsen vuoksi. Lapsi on kyllä Herran lahja. Lapsi ei vain ota koko ajan, vaan on myös antava osapuoli.
Maailma on täynnä lapsia, joita ei kukaan halua. Heitä on ympäri maailmaa muun muassa kaatopaikoilla, kaduilla, viemäreissä, lapsisotilaina tai lapsityövoimana raskaissa tehtävissä. Nämä hyljätyt lapset ovat usein rukouksissani.
Suomessakin on hyljättyjä lapsia. Lapsia, joista vanhemmat eivät pysty pitämään huolta. Maailman kaikki lapset huutavat rakkautta ja huolenpitoa. Jumala on rakastanut jokaista lasta jo ennen kuin he ovat syntyneet. Missä ovat ne aikuiset, joiden tulisi pitää huolta lapsista ja rakastaa heitä? Maailma on hyljännyt Jumalan ja lapset.
Jeesus opettaa, että tulkaa lapsen kaltaisiksi, sillä lastenkaltaiset perivät valtakunnan. Jokainen aikuinen on ollut kerran lapsi ja se lapsi meissä on sisällämme edelleen. Lapsi meissä herättää turvattomuudentunteita, muistoja, joita emme haluaisi muistella, pelkoja, jotka on painettu piiloon. Lapsi meissä kuitenkin vaikuttaa taustalla tavalla ja toisella: ajatteluumme, asenteisiimme ja käytökseemme. Tunne-elämää on vaikea hallita, jos lapsi itkee sisällämme. Jeesus otti lapsen syliinsä ja sanoi: ”Älkää estääkö heitä tulemasta minun tyköni.” Saamme nostaa sisäisen lapsemme Jeesuksen syliin ja antaa hänen rakastaa lapsi meissä terveeksi. Hän hoitaa unohtuneet sydämen haavat ja pettymykset, pelot ja hyljätyksi tulemiset. Vain Jeesus voi sen tehdä Pyhän Henkensä kautta.
Odotan tuhatvuotista valtakuntaa, jossa Jeesus hallitsee. Pahuus on sidottu ja saamme elää rauhan ja rakkauden kuninkaan hallitsemassa valtakunnassa. Mahtaa se olla ihanaa aikaa!
Christina-lehden tämän vuoden 5. numero on painossa ja ilmestyy viikolla 42. Lehdessä on esimerkiksi kertomus Helenasta, joka on perustanut AavikonRuusu-nimisen järjestön Mauritaniaan. Järjestö auttaa lapsia ja koko perhettä monin tavoin. Monia muitakin koskettavia ja ihastuttavia juttuja on syksyn lehdessä. Christina-lehden taidekalenteri on myynnissä ja se on kaunis lahja itselle ja toisille annettavaksi.
”Ratkaisu ongelmiimme on rakkaus – ei se, että löydämme jonkun, joka rakastaa meitä,
vaan se, että me antaudumme Jumalalle, joka on rakastanut meitä iankaikkisella rakkaudella.
Me ilmaisemme rakkautemme häneen palvelemalla toisia ihmisiä rakkaudessa, iloiten ja kokosydämisesti.”
Elisabeth Elliot
Mirja