Olin ystävämme asunnolla. Hän oli saanut kutsun taivaan kotiin. Pöydälle olivat jääneet lääkepurkit ja kotisairaanhoitajan käyntikuittaukset. Koti oli siinä kunnossa, jossa se oli, kun sieltä oli lähdetty sairaalaan. Maallinen vähäinen omaisuus jää omaisten jaettavaksi ja roskiin hävitettäväksi. Ystävämme oli tavallinen nainen, joka uskoi Jeesukseen. Kun ajattelen hänen elämäänsä, kaikki muu on turhaa paitsi usko. Uskon varassa hän eli ja lähti.
Tilanne puhutteli minua ja mietin, kuinka ikävää olisi olla poismenneen kodissa, jos hänellä ei olisi ollut uskoa Jeesukseen. Elämä on vain iäisyyttä varten. Jokaisen tulisi huolehtia elämänsä aikana siitä, missä viettää iäisyytensä. Tavaralla ja omaisuudella emme iankaikkisuuteen pääse. Uskovan ihmisen siirryttyä iankaikkisuuteen esirukoukset jäävät siunaamaan ja kantamaan jälkeen jääneitä omaisia. Se onkin paras perintö, minkä voi jälkeensä jättää.
Usein yritämme olla jotain muuta kuin oma itsemme. Meiltä odotetaan saavutuksia, kyvykkyyttä, osaamista. Monella mittarilla ja kokeella mitataan, kuinka eteviä olemme. Toisten mielestä olemme liian tavallisia tai liian erikoisia. Poismennyt ystävämme sai minut ajattelemaan, että ei tarvitse olla kuin tavallinen nainen, joka uskoo Jeesukseen. ”Usko Jeesukseen on enemmän kuin mielipiteet maan, se on enemmän kuin osaamme me ajatellakaan. Se on rakkaudella ojennettu käsi Jumalan, johon tarttumalla elää uskallan.” Laulun koskettavat sanat tuovat turvallisuuden tunteen, muistuttavat Isän rakkaudella ojennetusta kädestä.
Haluaisin sanoa jokaiselle, niin naiselle kuin miehelle, että olet hyvä juuri sellaisena kuin olet omana itsenäsi. Jos laitat toisen housut ja kengät jalkaasi ja yrität kävellä liian isoilla tai pienillä kengillä ja mahduttaa itsesi toisen vaatteisiin, on olosi epämukava. Kulje omissa kengissäsi ja housuissasi, olivatpa ne minkä kokoiset tahansa, silloin olet oma itsesi ja parhaimmillasi.
Tärkeintä on elämämme ja iankaikkisuutemme kannalta usko Jeesukseen.
Työssäni TV7:ssä olen havainnut, kuinka meille tarjotaan yhtä ja toista ja meitä kutsutaan eri tapahtumiin ja osallistumaan moneenlaiseen toimintaan. On tärkeää tietää ja tunnistaa, mikä on meille annettu tehtävä. Mikä on se alkuperäinen kutsu, johon Herra meitä kutsui? Helposti jää oma tehtävä suorittamatta, jos menemme mukaan sinne ja tänne. Vain kutsun saanut tietää, minkälaiseen tehtävään hänet on kutsuttu. Tässä meidänkin tapauksessa Herra kutsui ja antoi ohjeet. Pyrimme pitämään niistä kiinni ja pysymään uskollisesti tässä tehtävässä niin kauan kun Herra ei anna uusia ohjeita. Ulkopuoliset arvostelevat helposti ja ovat jopa vihaisia, kun teemme työtämme juuri näin ja tällä tasolla kun teemme. Mutta pyrimme olemaan kutsulle kuuliaisia. Pyhä Henki muistuttaa ja ohjaa tehtävän suorittamisessa. Emme siis ole yksin, vaan meistä pidetään huolta. Minua kosketti 2. Aikakirjan jae 16:9: ”Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän voimakkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä antautuneet hänelle.”
Martin jokakeväinen työ lomakodissamme on terassien ja aitojen maalaaminen. Niinpä taas kävimme ostamassa maalia. Martti puki maalarinvaatteensa päälleen, ja sitten alkoi maalaaminen. Tuli taas niin puhtaan kaunis terassi, aivan kuin uusi. Meillä on vain viikonloppuisin, jos silloinkaan, aikaa hoitaa omia nurkkiamme. Kuitenkin puuhastelu luonnon keskellä ja käsillä tekeminen ovat tärkeä osa ihmisen persoonaa. Niin kuin edesmennyt presidenttimme Mauno Koivisto sanoi jossain haastattelussa, että pysyy kokonaisena, kun saa tehdä työtä käsillään.
Pieni Kempi eli lyhyitä opetuksia ja rukouksia -kirjasessa vuodelta 1932 luki rakentavasti: ”Jos omia puutteitasi vakavasti tutkistelee, et paljoakaan ajattele toisten tekoja. Sulje huoneesi ovet,niin sinulla on oleva rauha.”
Mirja
