Saattelimme lauantaina ystävämme Paavon hautaan 89-vuoden ikäisenä. Hän oli niin sanotusti vanhan kansan miehiä, joka rakensi isänmaatamme kovalla työllä ja rukouksella.
Maallisesti ajateltuna hän ei elänyt menestyvän miehen elämää, jolla olisi ollut paljon valtaa, vastuuta arvonimiä ja arvomitaleja. Hän oli vielä enemmän.
Paavon arkkua kuljetettiin Someron kauniin hautausmaan käytäviä pitkin. Saatoväki kulki hiljaisena arkun perässä, mutta linnut lauloivat kiitoslauluaan Luojalleen.
Kun astelin arkun perässä, Jumala puhui sydämelleni, kuinka arvokas ja rakas Paavo on hänelle. Paavo on kuninkaallista sukua, hän kuuluu pyhään heimoon, hän on Jumalan lapsi ja perillinen. Paavo ja me muut Jumalan lapset olemme kaikkein korkeimmassa arvossa ja perimme Taivaan kirkkauden. Tämä viesti avautui sydämelleni siinä kävellessä, hiekan rahistessa jalkojen alla ja lintujen konsertin täyttäessä koko hautausmaan. Miten arvokasta henkilöä olinkaan saattamassa haudan hiljaisuuteen tietäen, että Paavon sielu on Jumalan luona iankaikkisuudessa.
Mennyt kevät on ollut luopumisen aikaa. Kolme eri-ikäistä ystävääni on saanut kutsun Isän kotiin. Kolme kuninkaallista on siirretty taivaan pitosaleihin.
Joitakin tärkeällä paikalla olevia työntekijöitämme on lähtemässä pois TV7:n palveluksesta. Yksi lähtee opiskelemaan, toinen muuttaa miehen opiskelun vuoksi ja kolmas vaihtaa työpaikkaa. Heillä jokaisella on ollut paikka sydämessäni ja olen saanut ilon oppia tuntemaan heidät ja rakastamaan heitä. Nyt toivotan jokaiselle hyvää matkaa ja enkeleitä suojaksi uusille teille ja tehtäviin.
Pyydän sinua, blogini lukija, rukoilemaan, että saisimme juuri ne henkilöt työyhteisöömme, jotka Jumala on valinnut. Työ Jumalan valtakunnan eturintamassa ei ole helppoa jo ihan hengellisen sodankäynnin vuoksi. Tarvitsemme työhön henkilöitä entisten hyvien ihmisten tilalle, jotka ovat ammattitaitoisia mutta myös hengelllisesti vahvoja, ymmärtävät työn tärkeyden ja hyväksyvät johtajuutemme. Olemme kaikki tukemassa Martin Jumalalta saamaa näkyä viedä evankeliumia kaikkeen maailmaan sähköisen median keinoin.
Tulee mieleeni kuva lapsuudesta. Vanhempani muuttivat paljon ja niinpä jouduin vaihtamaan koulua ja kavereita tiuhaan. Oli jatkuvat jäähyväiset vuodesta toiseen. Niinpä ei ollut aikaa ystävystyä syvemmin tai solmia pitkäaikaisia ihmissuhteita. Opin sopeutumaan monenlaisiin tilanteisiin ja tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Minusta tuli jotenkin irrallinen. Elin jo lapsena ja nuorena syvässä suhteessa Jumalaan. Tiesin, että olenpa missä hyvänsä, Jumala ei minua hylkää eikä jätä. Hän kulkee kanssani paikkakunnalta toiseen. Ehkä tämä valmisti myös minua tehtävään, jossa joudun sopeutumaan ja luovimaan erilaisissa tilanteissa ja kohtaamaan aina uusia ihmisiä.
Tähyilen saunarantaan ja etsin katseellani, joko räystäspääskypariskunnat olisivat palanneet. Rantasaunan räystään alla pesii pääskypariskuntia aina kesäisin. Taitavasti kaarrellen ne lentelevät järven yllä ja sujahtavat välillä räystään alle, missä savesta muotoillut pesät ovat vieri vieressä. Sirkutus alkaa kuulua pesistä kun poikaset kuoriutuivat.
Juuri tänään pääskyset sitten saapuivat. Parvena ne lentelivät kaaressa terassimme yllä, aivan kuin tervehtimään meitä. Sitten ne lensivät sulavasti räystään alle katsomaan, missä kunnossa pesät olivat.
Minulle tuli ihan kyyneleet silmiin, kun lintuystävät tulivat ja olivat selvinneet pitkän matkan kotiin.
Uskollinen lokkipariskunta tuli taas tänäkin keväänä. Se asettui istumaan uuden laiturimme aidalle, välillä se pyrähti laiturin lattialle tanssahtelemaan. Se ikävä kyllä tarkoittaa myös sitä, että saamme pestä laituriamme jatkuvasti.
”Ei ole mitään pysyvää, jälkemmekin häviää, risti vain jälkeemme jää”.
Jeesus on sama eilen tänään ja iankaikkisesti. On lohdullista tietää, että Jumala on muuttumaton ja Hänen sanansa pysyy ajasta aikaan. Hän ei hylkää eikä jätä.
Sinua siunaten, Mirja
