Rukoustaakka

Talvi on pitänyt maatamme otteessaan kovalla kouralla ja sulkenut maan valkoiseen kylmään
lumeen. Kuitenkin päivä on jo selvästi pidentynyt ja talitintit laulavat. Harakkapariskunta on myös jo saapunut Tapiolan-kotimme pihamaalle. Siinä hangen päällä ne tepastelevat nokkien lunta löytääkseen pesän rakennustarvikkeita. Mietin, onkohan se joka vuosi sama pariskunta, joka saapuu näin alkukeväästä pihamaalle rakentamaan pesää. On hauskaa ajatella, että kyllä se on.
Kävelimme Lohjansaaren kotimme vastapäätä olevan Mustasaaren ympäri. Oli sumuista, eikä vastarantaa näkynyt. Seurasimme moottorikelkan jälkiä, jotka kiersivät saaren. Ihmeellinen hiljaisuus ympäröi meidät. Oli vain valkoinen luminen jäätynyt järvi ja sumuinen ilma. Matka kesti, mutta se oli todella sisäisesti terapeuttinen kokemus. Kyllä kahvi maistui, kun pääsimme kotiin.
Kolme viikkoa sitten kaaduin liukkaalla tiellä ja satutin oikean käteni. Onneksi ei luita katkennut, tuli vain murtumia ja lihasrevähtymä. Vasemmalla kädellä on vaikeaa esimerkiksi kammata tukkaa tai pestä hampaita. Tunnen myötätuntoa kaikkia kaatumisen kautta itsensä satuttaneita kohtaan. Kun käymme kyynellaakson kautta, Jumala muuttaa sen lähteitten maaksi, näin hän on sen Sanassaan luvannut. Niinpä uskon, että tämänkin kyynellaakson tarkoitus on muuttua Jumalan lähteitä täynnä olevaksi laaksoksi.
Vuoden kiertoon mahtuu neljä vuodenaikaa. Useana talvena ei ole ollut lunta ennen joulua eikä joulun aikaan. Niinpä päätimme tehdä joulukuvauksia valmiiksi ensi joulua ajatellen. Samaan aikaan on kevään ohjelmien suunnittelua ja kevätlehtien tekoa. Etsin kasvihuoneelta amarylliksiä jouluohjelmien kuvaukseen ja narsissin ruukkuja pääsiäisohjelmien kuvauksiin. Joulua, jolloin juhlimme Jeesuksen syntymää, seuraa pääsiäinen, jolloin muistelemme Jeesuksen kuolemaa ja iloitsemme Jeesuksen ylösnousemuksesta. Jumalan sana on läsnä arkipäivässä ja saamme konkreettisesti elää kahta ihmisen pelastuksen kannalta merkittävää tapahtumaa samanaikaisesti.
Joka hetki koen, kuinka paljon tarvitsenkaan Jeesusta. Tuntuu, että mitä kummallisemmaksi ja vieraammaksi maailma on muuttumassa, sitä enemmän painaudun lähemmäksi Jeesusta.
Kuuntelen ministereiden lausuntoja ja katselen heidän ilmeitään ja kehon viestiä. Olen saanut rukoustaakan naisministereiden puolesta. Erikoisesti pääministeri on rukouksissani. Heidän tilanteensa on hyvin vaativa, ja toivoisin heidän kääntyvän kaikkivaltiaan Jumalan, viisauden lähteen puoleen. Suomi on joutunut yhdeksi pelinappulaksi maailman, erikoisesti EU:n, shakkilaudalla. Nyt jos koskaan on rukousherätyksen aika. Meidän uskovien tulee nöyrtyä, rukoilla ja huutaa Jumalan puoleen. Vain hänessä meillä on tulevaisuus ja toivo. Jumala on uskollinen, hän on hyvä niille, jotka häntä avauksensa huutavat. Voin vain iloita siitä, että onneksi on Jeesus!
Koen oman tehtäväni TV7-kanavalla, TV7 Kaupassa, Ystävälehden ja Uutisten toimituksessa sekä Christina-lehden päätoimittajana palvelutehtäväksi. Voin näiden kautta palvella lähimmäisiäni ja kertoa iki-ihanaa pelastuksen sanomaa. Raamatussa kehotetaan rohkaisemaan toinen toisiamme, sillä pelastuksen päivä on lähellä. ”Joka askel mua kotiin päin vie.”
”Puutarha nukkuu, peitteenänsä lunta.
Kuin satu, kaunis salaisuus, kuin rukous on maa.
Maa lumen alla siemeniä täynnä näkee unta,
puhtaana, kärsivällisenä, hiljaa odottaa.
Myös sydämeeni tulvii lumen raikkaus ja valo,
sen yli lumen hartaus ja rauha hengittää.
On sydämeni puutarhaansa nukahtanut talo.
Sen odottava hiljaisuus kuin lumi piirittää.
Suo rauhan, joka sydämeeni satoi lumen lailla,
suo, Jumala, sen suojata sydämeni maa,
tuo malttamaton, uneksiva, heräämistä vailla.
Se rauhas alla nöyränä kuin multa odottaa.”
Mirjami Lähteenkorva
 
Mirja