Kävelen merenrantaa kauniina mutta kylmän tuulisena päivänä. Meri on vapaa, jäät ovat lähteneet. Rantametsän kasvillisuus odottaa lisää aurinkoa ja lämpöä, sillä nyt se on vielä ruskea ja eloton. Havahdun kiurun lauluun, joko ne ovat tulleet? ”Miks, leivo [kiuru], lennät Suomehen niin varhain kevähällä?” Tämä koulussa opittu laulu nousi mieleen.
Kävellessäni ajattelen pettymyksen tunnetta. Tiedostan, että olen tuottanut toisille pettymyksiä ja olen myös itse pettynyt johonkin tai joihinkin. Se, että on aiheuttanut pettymyksiä toisille usein aivan tietämättään, on vaikea asia todeta, ja niin sitä sitten pettyy itseensä.
Pettymyksen tunne on vahva, ja mikäli kyse on suurista tunteista, isosta pettymyksestä, on tunne ja kokeminen käsiteltävä jonkun kanssa. Ammattiauttajan kanssa keskustellen saa mielen ja tunteen lukot auki. Pettymys korreloi aina odotukseen. Kun on odottanut tai toivonut jotakin, jota ei sitten saa, valtaa pettymys ja siihen liittyy usein suru. Myös viha voi purkautua esille. Masennus voi seurata pettymystä, joko lyhyempänä tai pitempiaikaisena. Mikäli masennus jatkuu ja haittaa kommunikointia ja normaaliin elämään osallistumista, on siihen haettava apua.
Jeesus oli Getsemanessa rukoilemassa. Hän oli tuskassa ja pyysi opetuslapsiaan kanssaan rukoilemaan, mutta he eivät jaksaneet edes yhtä hetkeä valvoa vaan nukahtivat. Jeesus pyysi läheisiään tukemaan Häntä vaikean tehtävän edessä mutta joutui pettymään. Uni valtasi opetuslapset ja he nukkuivat. Jeesus jäi yksin surunsa ja tuskansa kanssa. Silloin tuli taivaasta enkeleitä, jotka rohkaisivat Jeesusta. Jeesus sai avun tuskaansa taivaalliselta Isältä.
Tämä kohta saa minut aina tuntemaan sääliä ja surua. Näin me jätämme Jeesuksen tänäkin päivänä, kun hylkäämme toisemme emmekä ole tukemassa, auttamassa ja rohkaisemassa. Jäämme yksin henkisen tai fyysisen kuormamme kanssa. Emme saa apua vaikka sitä pyydämme. Kuitenkin tiedämme, että Jeesus on siinä vierellä ja Hän on valmiina kuuntelemaan ja auttamaan, Hän on tukenamme kaikessa. Jeesukselle saamme rukoilla itsemme ja toinen toisemme. Hän auttaa meitä käsittelemään pettymyksemme ja surumme. Sittenkin toivoa -tapahtumassa Lohjalla Rauno Helppi sanoi, että kun rukoilemme asiamme Jeesuksen nimessä Hänelle, on ne heti Jumalan käsittelyssä ja vastaus tulee ajallaan. ”Jumala on tehnyt ihmiset suoriksi, mutta itse he etsivät monia mutkia” (Saarnaaja 7:30).
Iloitsin uudesta Christina-lehdestä. Nyt kansipaperi ja kuvien laatu olivat hyvät. Sisältö on aina ollutkin hyvää ja vahvaa, joten haasteet ovat olleet juuri painojäljen ja kuvien tason kanssa. Katson markettien lehtihyllyjä, joissa loistaa poissaolollaan kristillinen naistenlehti. Laila Tienhaara sai aikanaan tästä näyn ja alkoi toimittaa Christina-lehteä. Hän teki historiaa ja nyt me jatkamme tätä työtä. Siunaten lähetän taas tämänkin numeron matkaan ja rukoilen paljon uusia tilaajia, jotta sanoma Jumalan armosta ja rakkaudesta saavuttaisi monien naisten sydämen.
Näin hiljaisen viikon alkaessa saamme lukea koko pääsiäisajan tapahtumat Raamatusta. Pimeänä pitkäperjantaina kuulemme Jeesuksen huutavan ristiltä: ”Se on täytetty.” Silloin murtui kuoleman ja pahuuden valta. Kun olemme pääsiäisaamussa, kohtaamme haudasta nousseen Jeesuksen, joka näyttää meille kätensä ja jalkansa, joissa on naulan jäljet. Hän sanoo meille: ”Menkää kertomaan veljille ja siskoille, että minä elän.”
Pääsiäisen aika kokonaisuudessaan tuo eteemme ja elämäämme valtavan voiman. Se kertoo meille, kuinka pääsemme ahtaasta kotelosta vapauteen, niin kuin perhonen kuoriutuu kotelosta kauniina ja valmiina lentämään. Tämä on mahdollista vain, kun kohtaamme henkilökohtaisesti pelastajamme ja Vapahtajamme Jeesuksen.
”Vapahtaja, ole tervehditty pääsiäisaamuna!
Sinä tulet esikoisena tuonelasta, kuljet kirkkaana ja puhut rauhaa.
Iloiset enkelit kiirehtivät: ’Menkää, sanokaa: Hän on noussut ylös.’
Minä juoksen hengästyneenä, huudan: ’Rabbi, pysähdy, odota!’
Kuuntelen, hidastuvatko askeleesi, joko tuoksuu kala hiilloksella, saanko palasen leipää.
Sinä seisot järven rannalla aamutuulessa mielessäsi kalansaalis ja me, joille annat anteeksi,
ensimmäisenä minä, joka kiusauksen kestäessä epäilen jumaluuttasi.
Sinä ymmärrät meitä.
Miten me iloitsemme sinusta Jeesus!”
Irja Hiironniemi
Siunattua pääsiäisen aikaa!
Mirja