Harmaa sateinen sää ympäröi maiseman ja vaikeutti näkyvyyttä moottoritiellä, kun ajelin Somerolle katsomaan iäkästä ystäväämme. Vein hänelle jalkalampun, jotta hän näkisi paremmin lukea ja kutoa sukkia. Valonlähteenä hänellä oli vain heikosti valaiseva kattolamppu.
Ilo oli aito, kun laitoin jalkalampun paikoilleen, ja siinä sitten katsottiin, miten lukeminen onnistuu, kun on kunnon valo. Onnistuihan se oikein hyvin! Moni kiusallinen asia on pienestä kiinni. Mutta jos ei ole tekijää, jää se hoitamatta. Yksinäinen vanhus ei tiedä, ketä pyytäisi tai kehtaisi vaivata. On sitä nuoremmallakin ongelmia, joihin apua tarvitsisi. Kaikilla ei ole kätevää aviopuolisoa tai sukulaista, jonka kehtaisi pyytää apuun. Monesti olemme Martin kanssa todenneet, että mikäli ei olisi noin fiksuja ja avuliaita lapsia, mihin mekin joutuisimme. Isossa katraassa on monenlaista osaajaa ja taitajaa. He ovat aina auttamassa, kun apua tarvitsemme. Se onkin suuri kiitoksen aihe. TV7-työyhteisössä on myös hyvä yhteishenki ja auttamisen meininki. Olenkin sanonut, että meillä on palveleva organisaatio.
Koin syvästi Taevas TV7:n kymmenvuotisjuhlassa, että eri maiden kanavien tulee siunata toinen toisiaan. Jokaisessa maassa on omat toimintatavat ja kulttuurilliset erot, mutta ydin sanoma on sama kaikilla kanavilla: Jeesus Kristus on Herra. Kanavaperheemme on hyvin mielenkiintoinen kokoonpanoltaan, siinä on jäseniä monista kansoista. Myös ohjelmia tulee kaikkialta maailmasta. Enpä olisi liikkeelle lähtiessämme 16 vuotta sitten arvannut, että näin kanava kansainvälistyy.
Sunnuntaina 15.12. oli TV7:n 16-vuotispäivä. Rakensimme vajaassa vuodessa lähetyskeskuksen, josta sitten joulukuun puolessa välissä vuonna 2003 aloitimme lähetykset. Alku oli vaatimaton, mutta emme väheksyneet pienten alkujen päiviä. Mietin silloin usein, että mihin sitä onkaan joutunut ja pääseekö tästä työstä pois. Alkujaan oli välillä pakokauhu sydämessä, mutta kun kuljimme askel kerrallaan ja tehtävä kerrallaan, vei se toimintaa eteenpäin. ”Sillä me ahkeroitsemme sitä, mikä on hyvää ei ainoastaan Herran, vaan myös ihmisten edessä.” (1. Kor. 8:21.) Tämä jae rohkaisi usein minua. Kun pääsen taivaaseen, kysyn Jeesukselta, missä kaikissa asioissa teimme väärin. Varmasti olemme tehneet monta turhaa mutkaa, mistä Herran on pitänyt meidät käännyttää takaisin. Kokonaiskuvaa ei voi piirtää, kun tulevaisuus on pimeän peitossa. Tiedossa on vain kuljettu matka, eikä sitäkään oikein muista täydellisesti. Näin on ihminen rajallisesti varustettu.
Ihmettelen Jumalan suurta armoa ja pitkämielisyyttä meitä kohtaan. Olen tavattoman kiitollinen Jumalalle näistä 16 vuodesta. Haluaisin koota yhteen jokaisen, joka on ollut kanssamme työssä, ja halata heitä. Jumalan siunaavat käsivarret yltävät jokaisen ympärille.
Muistelimme Martin kanssa kanavan alkuaikoja. Ihmettelemme, miten rahat vain aina riittivät kaikkeen. Mikäli olisimme ottaneet palkkaa työstämme, ei kanava olisi koskaan päässyt alkua pitemmälle. Muistan, kuinka vaikeaa oli jättää oma työ ja heittäytyä Martin eläkkeen varaan. Kävin kovan sisäisen taistelun ennen kuin siirryin täysillä auttamaan kanavan rakentamisessa. Roolista toiseen ja tehtävästä toiseen hyppäämistä tämä aika on ollut. Onneksi meillä oli maksettu koti ja kaikki tarpeelliset elämiseen hankittuna, että olemme myös henkilökohtaisessa elämässämme selvinneet. Nyt on aika katsoa eteenpäin ja kysellä Jumalalta tulevaa aikaa, mihin on keskityttävä. Joulunaikaan hiljennymme rukoukseen ja Jumalan äänen kuulemiseen. Sen tiedämme, että haasteellista aikaa on edessäpäin, mutta turvallista on myös tietää, että Jumalalla on kaikki ohjat käsissään.
Joulun aika, kuinka kaunis ja ihmeellinen on sen sanoma: Teille on syntynyt Vapahtaja. Juuri Vapahtajaa tämä maailma tarvitsee. Syntiemme sovittajaa ja kuoleman voittajaa. Tämä sanoma kiirii yli avaruuksien ja kaikkialla kaikuu laulu riemuinen: Jeesus tullut on!
Siunattua joulua!
Mirja
