Katselin aamupalaa syödessäni järvelle. Lokit ovat siellä vahdissa niin kuin ovat olleet useana päivänä aiemminkin, sillä kanahaukka yrittää päästä pieneen kalliosaareen, jossa lokit pesivät. Kun kanahaukka ilmestyy, alkaa kova huuto, ja haukkaa kohti tehdään nopeita hyökkäyksiä, kunnes se luovuttaa ja lähtee pois. Sama kuvio on toistunut päivittäin.
Lokki on uskollisesti vartiopaikallaan, ja kun vihollinen tulee, alkaa kova kirkuna. Apujoukot lähtevät liikkeelle ja vihollinen saadaan torjutuksi. Näin pitäisi meidän jokaisen Jeesukseen uskovan olla uskollisesti omalla vartiopaikallamme. Tiedämme, että paholainen ei jätä ketään rauhaan vaan pommittaa saadakseen meidät jättämään vartiopaikkamme. Välillä hyökkäykset ovat niin kovia, että on huudettava apujoukot avuksi. Tiedämme kuitenkin, ettei meitä koskaan kiusata yli voimiemme, vaan meillä on aina turva ja apu Jumalassa.
Loma on lopussa ja on aika taas lähteä omalle vartiopaikalle tekemään Jumalan meitä varten ennalta valmistamia tehtäviä. Monet haasteet odottavat omassa elämässä ja läheisten kohdalla. Olin eräänä yönä huolissani ja valvoin. Uni ei tullut, kun asiat ja ongelmat pyörivät mielessä. Oli paljon kysymyksiä, ja yhä uudestaan rukoilin asioiden ja ihmisten puolesta. Koin silloin kuitenkin lepääväni Jumalan sylissä. Siinä minä istuin ja kerroin Jumalalle asioitani. Niin, kyllä Isä ne kaikki tietää, mutta Hän haluaa kuulla minun kertovan kaiken pois sydämeltäni. Sen jälkeen on ollut rauha ja syvä tietoisuus siitä, että Jumalalla on kaikkiin asioihin ja ongelmiin ratkaisu valmiina. Minun on vain luotettava, että näin on. Ei Hän ole minulle selkäänsä kääntänyt vaan ottanut syliin.
Kesä on niin ihanan runsasta aikaa. On vihanneksia ja marjoja, kukkia ja hedelmiä. Marjapensaissa on marjoja ja yllätyksenä on pihalle kasvanut kukkia, joita en ole sinne kylvänyt enkä istuttanut. Isot eriväriset sormustinkukat koristavat pihaa. Samoin kasvoi muitakin kukkia, joiden nimeä en tiedä. Ihmettelen vieläkin, mistä kukat pihalle ilmestyivät.
Marjapensaassa on linnunpesä, joka tuli esille, kun kerättiin viinimarjoja. Pesässä oli linnunpoikanen suu auki. Emo lenteli hädissään ja yritti saada poimijat pois. Lähdimme ja jätimme linnun poikasineen rauhassa elelemään pikku pesäänsä keskelle mustaviinimarjapensasta.
Myös omenapuissa on paljon omenia. Siunaan niitä aina kun menen ohitse, että kasvavat ja pysyvät puhtaina. Viime kesänä oli paljon ampiaisia ja ne söivät omenia niin, että melkein jokaisessa oli reikä ja joissakin vain ranka jäljellä.
Olemme nauttineet levollisuudesta ja luonnon kauneudesta täällä Lohjansaaressa. Välillä on pitänyt käydä hoitamassa tehtäviä toimistolla, mutta paljon on voitu tehdä asioita täältä lomakodistamme käsin. Perheen kesken juhlimme Lohjansaaren kodissa pojanpojan ripillepääsyä. Hän oli rippileirillä Vivamossa. Saimme viettää kauniin päivän ja havaita, kuinka hieno mies pojasta on kasvamassa.
Syyskuun Christina-lehti on taittopöydällä ja siinä on taas hyvin mielenkiintoisia kirjoituksia kiinnostavista henkilöistä. Lehden Teema on Naiseuden ketju. Jokainen nainen kantaa menneiden sukupolvien historiaa mukanaan ja se siirtyy eteenpäin tyttärillemme ja niin edelleen. Emme tiedosta emmekä edes pysty tietämään, mitä kaikkea kauttamme eteenpäin siirtyykään. Toivoisin voivani olla esimerkki naisesta, joka kaikkina aikoina luottaa Herraan. Nainen on parhaimmillaan, kun hän on vapaa ja aito. Juuri sellainen, joksi Jumala on hänet luonut.
”Luota Herraan ja tee hyvää,
asu maassa ja noudata totuutta.
Olkoon ilosi Herrassa,
niin hän antaa sinulle mitä sydämesi pyytää.
Anna tiesi Herran haltuun ja luota häneen,
niin hän sen tekee.”
Ps. 37:3-5
Mirja
