Seison ovella, joka on hieman raollaan. Kurkistan, mutta en vielä mene sisään. Koen olevani tällä hetkellä kynnyksellä ja mietin, menenkö sisälle vai jäänkö tähän. Uuden työn ja vastuun ottaminen vaatii sisäisen maailman ja ajattelun kääntymistä uutta kohti ja valmistumista uusiin tehtäviin. Olen parin vuoden ajan ollut lähinnä lopettamassa ja pikku hiljaa sivuun jäämässä. Kuitenkin minua ollaan viemässä nyt uuteen ja uusiin tehtäviin. Kyselen niin kuin kyselin TV7:n alussa: Eikö sinulla Herra ole ketään muuta? Nuorta, kaunista ja pätevää. Nähtävästi ei ollut silloin eikä ole vieläkään.
Naisten kristillinen Christina-lehti siirtyy TV7:n perheeseen vuoden vaihteessa. Minusta tulee sen päätoimittaja. Onneksi minulla on meidän ihana ja pätevä toimituksemme tukenani. Lehteä tuottaa vuodenvaihteeseen saakka Media-missio ry päätoimittajanaan Laila Tienhaara.
Nainen on mahtava ja moniulotteinen kokonaisuus, joka vaikuttaa perheessä ja yhteiskunnassa monin tavoin. Haluaisin lehden välityksellä vahvistaa ja rohkaista naisia olemaan ja kasvamaan siksi Jumalan naiseksi, joksi Jumala on jokaisen naisen ajatellut tähän maailmaan. Meillä jokaisella on merkitys ja tehtävä, kun pysymme Jumalan yhteydessä ja kasvamme Kristuksessa naisen identiteettiin. Ulkoa päin tulevat paineet saattavat sisäisen maailmamme monenlaiseen myllerrykseen ja saatamme kadottaa itsemme pois Jumalan meille asettamasta keskiöstä sumuun ja sekamelskaan. Jumala sanoo: ”Tässä on tie, sitä käykää.”
Moniarvoisessa yhteiskunnassamme, jossa ei saa olla tyttö eikä poika, ei mies eikä nainen, on pidettävä pää selvänä eikä mennä mukaan tähän mielettömyyteen. Saamme olla iloisesti sitä sukupuolta, joksi Jumala on meidät luonut. Minä olen nainen, Martti on mies ja meillä on vain tyttöjä ja poikia niin lapsinamme kuin lastenlapsinammekin. On ihanaa olla Jumalan lapsi, tytär ja nainen, tuntea Isän huolenpitoa ja rakkautta. Hän vahvistaa minussa olevaa naiseutta ja hyväksyy minut tyttärenään sellaisena, joksi on minut luonut. Todellinen vapaus ja rakkaus lähtee Jumalan luota ja leviää iankkaisuuden kirkkaana valona hänen omiensa kautta koko maailmaan. ”Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä ; eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville.” Luen Raamatusta (Matt. 5:14, 15).
Kirjoittelen tätä blogiani sunnuntaina ja koen valtavaa iloa siitä, että saan kuulua Jumalan perheväkeen. Uutiset maailmalta kertovat ikävistä tapahtumista. Tiedonvälitys on nopeaa ja tapahtumat toisella puolella maapalloa tulevat netin kautta tietoisuuteemme saman tien. Valtavasti kärsimystä ja lohduttomia ihmiskohtaloita on kaikkialla maailmassa. Kyselen usein, kun kuulen hirvittävistä tapahtumista, että kuinka kauan, Herra. Jumalan valtakunta on kuitenkin kaikkialla läsnä niitä varten, jotka haluavat elää Jumalan yhteydessä. Jeesuksen uhri puolestamme on kertakaikkinen ja se riittää. Paholainen joukkoineen ei lakkaa toimimasta ennen kuin se on syösty helvetin pimeyteen. Se tapahtuu silloin, kun Kuningas Jeesus saapuu ja ottaa maailman herruuden.
Mielessäni on Helvi-ystävä, jonka hautajaiset järjestin, ja nyt puran hänen jäämistöään. Monenlaiset ajatukset ja tunteet liikkuvat mielessäni edestakaisin. Valokuvia, sodanaikaisia kirjeitä, adoptiopapereita, koriste-esineitä ja monta muuta on kaapeissa ja laatikoissa. Yhden ihmisen maallinen elämä on tässä minun selvitettävänäni. On lohdullista ajatella, että kun kerran tapaamme Taivaassa, saan mahdollisuuden kysyä häneltä: ”Olivatko hautajaiset sellaiset, kuin halusit? Teinkö asiat niin kuin sinä toivoit?” Koen valtavaa luottamusta, kun puran yhden Jumalan lapsen maallista elämää, vaikka se on fyysisesti ja henkisesti raskasta. Rukoilinkin aamulla, kun heräsin ja ajatukset risteilivät sinne tänne, että ota Isä nyt syliisi ja rauhoita mieleni siihen iloon ja rauhaan, jota saan kokea kuulumalla Sinun valtakuntaasi. Nukahdin, ja olin täysin levollinen herättyäni.
Löysin papereitteni joukosta Esa Heiskan runon, joka puhutteli: ”Itke itkujas, Jumalan muukalainen, itke yksin – ja kaikkien nähden. Itke kuormaa tuskien paljouden, maan paljojen syntien tähden. Itke ylpeyttä ihmisen sydämen ja kansani luopumista. Ja huutoa synnissä kuolevien, iankaikkista kadotusta. Jätä kilpailu maailman leirien Jeesuksen veren tähden. Oi maailma verivelkojen pian hukkuu kaikkien nähden. Itke rukoillen voimaa Jumalan. Mene, julista kaikkialla. Mene, tunnethan Jumalan Karitsan on valta, voittajalla. Itke itkujas, Jumalan muukalainen, niin lyhyt on etsikon hetki. Pian punnitaan teot ihmisten, punnitaan viimeisetkin. Itke itkujas, Jumalan muukalainen, itke yksin – ja kaikkien nähden. Puen sinut voimahan voittajien Pyhän Poikani veren tähden.”
Mirja
