Ulkona tuulee ja sataa. Tulimme Lohjansaaren kotiimme, ja nyt katselen takassa palavaa tulta. Tällaisella ilmalla takan tuli on lämmittävä ja kodikas. Israelin aurinkoiseen ja lämpimään säähän verrattuna oli suuri muutos palata Suomeen, jossa oli vastassa syksyn synkeys ja kylmyys. Tuntui, ettei auringosta saa tarpeekseen neljän päivän aikana, mitkä vietimme Jerusalemissa viime viikolla. Nautin auringosta ja leppoisan lämpöisistä illoista. Jäimme täällä Suomessa vaille lämpöisiä kesäpäiviä ja iltoja, joten olisin halunnut kokea niitä vielä lisää.
Olimme uuden TV7-ystävien metsän laatan paljastusjuhlassa Nasaretin lähellä. Tällä kertaa TV7-ystävien toinen metsäalue sai laatan laattapuistoon. Ensimmäinen metsä on Nasaretissa ja tämä uusi metsä on Taabor-vuoren rinteessä. Nyt meillä on kaksi laattaa, joissa lukee: TV7-ystävien istuttama metsä. Siinä on myös raamatunlause, jonka Martti on valinnut. Tilaisuudessa oli mukana Suomen suurlähetystöstä suurlähettilään sijainen. Myös Ohalon korkeakoulusta oli opiskelijoita, jotka saavat avustusta opiskeluunsa. Netanel Bar David oli kolmen ihanan kiharapäisen lapsensa kanssa mukana ja tietysti oli myös Keren Kajemet -säätiön henkilökuntaa. Tilaisuus oli oikein lämminhenkinen ja erikoisesti liikutuin opiskelijoiden tapaamisesta.
Suloinen nuori nainen, joka oli menettänyt jo pienenä vanhempansa ja kasvanut kahdentoista sisaruksensa kanssa beduiiniteltassa, pystyy nyt opiskelemaan liikunnanopettajaksi TV7:n ystävien tuella. Hän oli niin valoisa ja kiitollinen. Ohalossa alkoi samalla viikolla uusi toimintakausi, joten rehtori ei päässyt tulemaan tilaisuuteen. Seremoniaa johtava henkilö oli kovin liikuttunut opiskelijoille menevästä rahoitustuesta. Hän sanoi, että niin kuin puu tarvitsee kasvaakseen tukikepin, niin myös opiskelijat tarvitsevat tukea pystyäkseen selviytymään opiskelustaan. Olin iloinen, että myös opiskelijoiden kummeja oli ilmoittautunut Netanelille. Uuden toimikauden alettua rehtori katsoo, ketkä tarvitsevat eniten taloudellista apua, ja heidät esitellään kummeiksi tarjoutuneille. Rakkauden välittäminen on tärkeää, koska se on kieli, jota kaikki ymmärtävät, ja se saa sydämet avautumaan myös Jeesuksen rakkaudelle. Juutalainen kansa halajaa ja tarvitsee rakkautta. He ovat saaneet ja saavat kokea niin paljon torjuntaa ja vihaa.
Oli mukava tavata myös entisiä työntekijöitämme ja havaita, kuinka heitä on Jumala vienyt eteenpäin. Olimme käymässä entisen työntekijämme Giladin perheen uudessa kodissa Yad HaSmonassa. Alueelle on noussut melkoisen iso uusien kotien asuinalue. Ajattelin aikaa, jolloin Suomen uskovat saivat alueen ostettua Israelin valtiolta. Rakennusten hirret tuotiin Suomesta. Nytkin siellä oli vapaaehtoisia työntekijöitä Suomesta auttamassa ja palvelemassa. Kun Jumala tekee omiensa kanssa jotain uutta ja ihmeellistä, se kantaa ja tuottaa hyvää hedelmää Jumalan valtakuntaan. Gilad kertoi, kuinka lähellä metsäpalo oli Yad HaShamonaa, mutta sitten oli tuuli kääntynyt, eikä tuli päässyt nousemaan alueelle. Kiitos Jumalalle varjeluksesta!
Kävimme Jerusalemin vanhassa kaupungissa olevassa Benjamin Turkian kristillisessä kirjakaupassa. Yllätykseksemme saimme kuulla, että kauppa lopetetaan, ja siellä oli loppuunmyynti. Tapasimme kaupassa Benjaminin ja kysyin, mitä sinulla on sanottavana meille Jeesuksen omille. Hän sanoi, että nyt on aika täyttyä Pyhän Hengen öljyllä ja näin valmistautua Jeesuksen takaisin tuloon. Kohta kuuluu huuto, ylkä tulee, ja silloin on jo myöhäistä etsiä öljyä lamppuun.
Martti täytti 75 vuotta lauantaina. Vietimme juhlaa kahdestaan kodissamme. Ostin hänelle kimpun ruusuja ja söimme hyvän illallisen. Haastattelussa-ohjelma, jossa Susanna haastatteli Marttia, tuli kanavalta lauantai-iltana. Joitakin onnitteluja on tullut korttien ja sähköpostin välityksellä. Joku ystävä myös soitti onnittelut. Minkäänlaista ryntäystä onnitteluista ei ollut ja sitä vähän ihmettelin, mutta olen kiitollinen niistä onnitteluista, jotka tulivat. Onhan Martti sentään laittanut kristillisen kanavan pystyyn ja tehnyt siten merkittävän työn vielä elämänsä loppupuolella. Vietämme ydinperheen kanssa juhlaa myöhemmin yhteisen lomamatkan puitteissa.
Minua on siunannut viime päivinä Raamatusta 1. Tessalonikalaiskirjeen 5. luku. Siinä puhutaan siitä, kuinka olen päivän ja valon lapsi, en yön (kuun) enkä pimeyden lapsi. Kuinka hyvä on kulkea päivällä valoisassa, silloin ei tarvitse pelätä kompastumista eikä yön kauhuja! Saan kulkea kirkkaudesta kirkkauteen Jumalan hyvyyden ja voiman ihmeellisessä suojassa. Voin sanoa niin kuin psalmin kirjoittaja, että ”sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani, ja saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.”
Olen huomannut, kuinka sisäisesti siunaavaa on päivän mittaan kerrata raamatunlauseita mielessään. Varsinkin jos on tiukka paikka ja huomaa pahuuden voimien hyökkäävän mielen alueelle. ”Kun on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa. Kuin on tähti taivahalla, lintu emon siiven alla.”
Mirja
