Istuimme Lohjansaaren kodissa pöydän ääressä viettämässä aamuhartautta.
Talitintit lennähtivät terassin aidalle ja tutkivat, onko ruokintapaikalla sapuskaa. Myös tikka näkyi kiipeilevän rantakoivussa. Niin talitintit kuin tikkakin ovat olleet koko kesän matkoilla eikä niitä ole näkynyt. Nyt kun pesintäkausi on ohi, ovat linnut siirtyneet takaisin pihapiiriin. En nyt kuitenkaan aloita vielä lintusten talviruokintaa.
Vuodenajat seuraavat toisiaan nopeasti. Katselen ikkunasta vuodenaikojen vaihtumista kuin videolta ikään. Koivuissa oli juuri kevään vihreät lehdet ja nyt ne jo näyttävät kellastuvan ja tuuli lennättää ne maahan. Kohta koivut seisovat surkean paljaana tuulen riepoteltavana, kunnes taas talven lumisten kuukausien jälkeen kevätaurinko saa niissä elämän sykkimään. Miten yhteen vuoteen, 12 kuukauteen, voi mahtua niin elämää kuin kuolemaakin? Sadon kypsymistä ja korjaamista. Se on ihmeellistä.
Meillä on yksi oikein hyviä omenia tuottava omenapuu. Siihen tuli nyt hyvin omenaa ja keräilen niitä koriin. Puu on korkea, joten mietin, kuinka saisin ylimmiltä oksilta omenat kerättyä. Martti naulasi kepin päähän kukkakorin, johon yritetään saada ylimpien oksien omenat. Hätä keinot keksii, ja niin tämäkin ongelma ratkesi innovatiivisen idean kautta. Yläoksien omenat putosivat kukkakoriin ja ne saatiin kerättyä kolhiintumattomina.
Kävimme päiväseltään Tallinnan toimistolla, jossa olemme olleet viimeksi keväällä. On ollut tarvetta käydä, mutta on ollut niin kiirettä puolin ja toisin, ettei sopivaa aikaa ole aiemmin löytynyt.
Toimistolle tuli joukko seurakuntien pastoreita meitä tapaamaan ja saimme yhdessä rukoilla Viron ja Suomen puolesta asekä TV7-kanavien työn puolesta. Oli siunattua tavata ja kuulla Tallinnan seurakuntien kuulumisia. Uskovien yhteys on yksi TV7-työn kantava ajatus. Yhteys yli seurakuntarajojen ja yli maiden rajojen. Kristuksen ruumis ei toimi, jos ei ole yhteyttä.
Yhteys on tärkeää kaikkialla, niin perheissä, työpaikoilla, koulussa, seurakunnissa. Tulisi vaalia yhteyttä, sillä kun yhteys ja luottamus särkyy, on sitä vaikea saada enää täysin ennalleen. ”Katkenneen köyden voi sitoa, mutta solmu jää”.
Tuli mieleen Pietari, joka luuli olevansa vahva ja kestävänsä vastoinkäymiset. Hän vakuutti, ettei Herraansa jätä vaan seisoo tämän rinnalla. Kuitenkin Pietari vannoi, ettei tunne Jeesusta, juuri silloin, kun Jeesus olisi kipeimmin tarvinnut tukea ja läheisyyttä. Jeesus piestynä ja kahleissa pysähtyi ja katsoi yli pihan Pietaria ja silloin kukko lauloi. Sen jälkeen ei mikään ollut kuin ennen. Kuitenkin Jeesus ylösnoustuaan halusi solmia uuden suhteen Pietariin. Se alkoi kysymyksellä: ”Rakastatko sinä minua?” Pietari joka oli itsevarma, raavas mies ja kalastaja, oli syyllisenä ja häpeissään Jeesuksen edessä. Hän vastasi tähän kysymykseen: ”Rakastan Herra, sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Kolme kertaa Jeesus kysyi tämän kysymyksen ja niihin Pietari vastasi myöntävästi.
Tuo keskustelu muutti Pietarin elämän suunnan. Jeesus uskoi hänelle tehtävän: kaita Hänen lampaitaan. Jeesus kysyy myös tänään epäuskoisilta, pelokkaita ja syntisiltä ihmisiltä saman kysymyksen: ”Rakastatko sinä minua?” Jeesus on aina valmis solmimaan kanssamme uuden suhteen. Hän ei muistele menneitä eikä kaivele vanhoja väärin tehtyjä tekoja ja puhuttuja sanoja.
Anteeksianto on kertakaikkinen teko ja hänen rakkautensa sulkee meidät armolliseen ja siunaavaan syliin. Syliä me tarvitsemme kaikki, niin pienet kuin suuretkin.
Mietin sitä, kuinka paljon meillä on sanoja, hienoja puheita, hyviä suunnitelmia, mutta vähän tekoja. Niitä arkisia askareita, toistemme rakkauden täyttämiä kohtaamisia. On niin kiire, kiire ettei edes itseään ehdi kohdata. On sanomattomia sanoja, tekemättömiä tekoja.
Nuorempana ajattelin, että teen sitä ja harrastan tätä sitten kun on aikaa. Sitä aikaa ei tullut eikä tule. Aina tulee jotain muuta, joka vie sen ajan ja sitten huomaa, että enää ei tarvitse.
”Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanaan, myös ikuisuuden hän on pannut heidän sydämeensä. Ihminen ei kuitenkin käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei niiden alkua eikä loppua. Jo sekin on jokaiselle ihmiselle Jumalan lahja, että hän voi syödä, juoda ja nauttia hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa.” Saarnaaja 3: 11, 12
Mirja
