1300-lukua käsittelevässä jaksossa kuulemme valdolaisten suurimmasta sankaruuden lajista, kestävyydestä. Valdolaisten historiaan liittyy keskeisesti kärsimys uskon tähden vuosisatoja jatkuneena hivutuksena ja usein suoranaisena tappamisaaltona. Valdolaiset kantoivat katolisissa maissa dissidentin, toisinajattelijan viittaa ja joutuivat siitä kärsimään.
Valdolaiset kestivät pitämällä katseen Jumalan valtakunnassa, tyytymällä tässä elämässä vähempään ja olemalla tilannesopeutuvia. Pasifisteina, he pyrkivät väistämään konflikteja. He olivat urhoollisia ja valmiita kärsimään. Helpommat ajat he pyrkivät hyödyntämään Raamatun sanan levittämiseksi. Kestämmekö itse hankaluuksia Kristus-mielialalla, tai kestäisimmekö peräti vainoja. On tärkeä oppia myös olla polttamatta itseä hengellisesti loppuun. Monet "ylihengelliset" ja erityisesti sellaiset kristityt, jotka eivät keskity Kristukseen vaan moniin nippeliasioihin, oppeihin, ismeihin ja oikeassaolemisiinsa, palavat matkansa taipaleella loppuun.
